Ankerias Vipunen

Ihana raviolisalaatti

2012-02-26T19:06:00.000+02:00

Tämä raviolisalaatin resepti löytyi joskus aikoinaan Kodin Kuvalehdestä. Yleensä välttelen naistenlehtien reseptejä kuin ruttoa, koska ne ovat ihan liian usein täysin päättömiä, mutta tätä päädyttiin kuitenkin kokeilemaan. Kyseisessä artikkelissa oli näet haastateltu jotain Helsinkiläistä tuorepastantekijää, jonka nimeä en enää muista, mutta jonka lempparireseptejä tämä oli. Kaveri oli sen verran vakuuttava, että innostuttiin kokeilemaan, ja niin kyseisestä reseptistä tuli myös meidän suosikkimme.

Raviolisalaatti resepti

ite tehtyjä ravioleja
ainakin 3 erilaista salaattia, joukossa rucolaa
öljyyn säilöttyjä latva-artisokkia
aurinkokuivattuja tomaatteja
parmesaanista veistettyjä lastuja
valkoviinietikkaa ja latva-artisokkien öljyä
suolaa ja pippuria

Pestään etukäteen salaatti, lingotaan ja siirretään jääkaappiin rapsakoitumaan.

Keitetään raviolit (joita on ensin väsätty pari tuntia) ja annetaan niiden vähän jäähtyä. Sekoitetaan salaattiainekset yhteen. Kastikkeeksi latva-artisokkien öljyä ja valkonviinietikkaa. Basta!

Pastataikinan resepti löytyy esim. täältä. Raviolien täytteenä oli paistettua pinaattia, raejuustoa, raastettua parmesaania ja kananmuna. Mausteina suolat ja pippurit.

Kun tekee ravioleja, niin välillä pitää tepsutella näin...

...ja napsutella näin.

Aikasen hyvää!

8½: L'Illusionista

Viimeinen onigiri

2012-02-19T11:51:00.007+02:00

Joku vuosi sitten katseltiin Madam L:n kanssa sellainen elokuva kuin Ruokala Lokki. Elokuvassa joukko japanilaisia perustaa Helsinkiin ravintolan, jossa he alkavat tarjoilemaan onigirejä. En kerro enempää, jos joku ei ole vielä kyseistä ellua nähnyt, mutta se oli hauska pieni elokuva.

Elokuvan jälkeen L sitten sanoi minulle, että hän haluaa syödä samanlaisia riisipallukoita. Joten pitihän niitä sitten tehdä. Tykättiin heti kovasti ja on tullut monesti tehtyä onigirejä sen jälkeenkin. Kuten taas eilen. Kysyin näet L:ltä mitä hän haluaisi syödä viimeisellä ateriallaan, kun nyt on sellainen viimeisen aterian reseptikilpailu menossa Herkkusuun Lautasella ruokablogissa, johon aion osallistua. L vastasi epäröimättä, että näitä riisipallukoita hän haluaisi.

Onigirit (6 kpl)

Riisin keittäminen

2 dl sushi- tai sitä ihan tavallista puuroriisiä
3 dl vettä

Pese riisi niin monessa vedessä, että pesuvesi ei enää sumene. Laita riisi ja 3 dl vettä kattilaan. Anna olla tunnin verran.

Keitä riisiä kannen alla 5-10 minuuttia. Käännä lämmöt nollaan ja anna riisin levätä kannen alla puolisen tuntia.

Savukalatäyte

savukalaa
majoneesia

Sekoitetaan savukala ja majoneesi.

Pekonitäyte

2 siivua pekonia
2 rkl soijaa
4 rkl sakea tai valkoviiniä
1 rkl sokeria
1 rkl limen mehua
paahdettuja seesaminsiemeniä
raastettua limen kuorta

Keitä pekonia, soijaa, sakea ja sokeria pienessä kattilassa kunnes neste on haistunut. Lisää seesaminsiemenet ja lime.

Onigirin pyöritys

Riisin on hyvä olla sen verran jäähtynyt, että ei polta enää kämmentä. Otetaan vasempaan käteen riisiä, painetaan keskelle täytettä, muotoillaan riisi pallukaksi oikean käden avulla, niin että täyte jää keskelle. Kostuta käsiä vähän väliä, jotta riisi ei tartu nakkeihin kiinni.

Pannulla paistaminen

öljyä
soijakastiketta

Paista onigireihin kummaltakin puolelta, öljytyllä pannulla, rapsakka paistopinta. Sudi lopuksi päälle soijakastiketta. Jos soijan innostuu lisäämään aikaisemmin, niin se tuppaa kärähtämään.

Kaikki valmiina riisipallukoiden pyörittelyyn

Kastele kädet ennen riisin käsittelyä, jotta riisi ei tahmaa käsiin kiinni.

Lisäksi oli misokeittoa, suolalla ja mirinillä maustettua kuhaa ja inkivääri-kurkkusalaattia

Ruokala Lokissa suomalaiset oppivat syömään onigirejä

Jodarok: Lokki 1980

Hummus

2012-02-15T18:50:00.003+02:00

Luin jostain, että kahviherneitä alettiin viljelemään n. 7000 vuotta sitten. Siis samoihin aikoihin jolloin Uruk, maailmanhistorian ensimmäinen suurkaupunki, oli vasta perusteilla ja viimeiset mammutit vaelsivat vielä pohjoisessa.

Sen jälkeen on aika moni sukupolvi syönyt kahviherneitä. Hyvällä ruokahalulla. Aivan kuten minäkin nyt.

Hummus

1.5 dl kuivattuja kahviherneitä
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tahinia
persiljaa
suolaa
n. puoli sitruuna

Yön yli vedessä liotettuja kahviherneitä keitetään parisen tuntia. Keittämiseen tarvitaan liottamisen jälkeen uusi raikas vesi, joka otetaan talteen, kun kahviherneet on keitetty. Keitinveteen ei lisätä suolaa. Tölkkikahviherneitäkin voi tietysti käyttää, mutta ne tölkkikikherneet haisee tölkkihernekeitolle, mikä on aika yök tässä yhteydessä.

Huhmareen pohjalle laitetaan pari valkosipulinkynttä, jotka möyhitään tahnaksi. Sitten muut aineet vaan sekaan ja kaikki petkeleellä painellen ja hiertäen muusiksi. Sitruunan kanssa kantsii olla tarkkana, että ei tule liikaa tai liian vähän, ja muutenkin maistella että kaikkea on sopivasti. Notkistetaan keitinvedellä.

oliiviöljyä
cayennepippuria
pinjansiemeniä

Päälle vielä oliiviöljyä, cayennepippuria ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Minusta hummus on parhaimmillaan, kun se on vielä lämmintä. Usein näkee neuvottavan, että hummusta voi laittaa leivän päälle, pita-leivän väliin tai jotain sellaista, mutta ite en siitä perusta. Syön hummuksen lisukkeena sellaisenaan ja leivät sitten erikseen.

Gilgameš, Urukin kuningas, ja Enkidu viettävät ystävänpäivää leikkisästi, syötyään ensin isot kupilliset hummusta.

Madam L:ltä sain kiss kissejä :)

Rachid Taha: Rock EL Casbah

Naan-leipä ilman nannannaata

2012-02-10T20:57:00.004+02:00

Naan-leipien reseptin löysin aikoinaan Saara Törmän Saa vaivata-kirjasta, joka onkin hauska leivontakirja. Kirjan kuvituksessa Saaran ystävät syövät Saaran leipomuksia, ajavat polkupyörillä, juovat punaviiniä, aurinko paistaa ja kaikki on ihanasti jotenkin niin ultra braata.

Uteliaana googlasin, sillä välin kun naan-leivät nousivat, että mitä Saaralle nykyään kuuluu. Kas, Vihreän langan sivuille Saara on näemmä päässyt ruokatoimittajaksi. Kasvisversioita klassikoista ja sellaista. Hyvä Saara!

Reseptiä olen jonkin verran muokannut, mutta kyllä siinä vielä näkyy Saaran pohjatyö.

Naan-leipä

100 g jääkaappikylmää maitoa
10 g hiivaa
100 g bulgarian jogurttia
250 g vehnäjauhoja
2 rkl voita
0,5 tl suolaa

Aluksi nypitään voi jauhoihin. Liotetaan hiiva maitoon. Sekoitetaan kaikki yhteen ja vaivataan yleiskoneella 5 minuuttia. Taikinasta tulee aika löysä, sillai se on juuri hyvä.

Ripotellaan päälle vähän vehnäjauhoja ja pyöräytetään taikina palloksi. Noin 1-1,5 tuntia saa nousta.

Kun taikina on kohonnut, niin se jaetaan kahteen osaan kostutetuin käsin, ja venytetään osat littanoiksi leivinpaperin päällä. Pyyhe päälle.

Uuniin laitetaan 300°C grillivastuksille. Leivät voidellaan vedellä ja pelti laitetaan uunin ylätasolle. Kun leivän pintaan ilmestyy sopiva määrä ruskeita pilkkuja (ehkä n. 5 minuuttia), niin leivät käännetään, voidellaan päältä vedellä ja annetaan olla uunissa vielä muutaman minuutin.

Syödään heti lämpöisinä. Jäähtyneinä naan-leivät eivät ole enää ollenkaan hyviä, mutta lämpiminä ne ovat ihania! Päälle voita.

Vähän niinku pisaran muotoon.

Jos olisin Kaikki äitini reseptit-blogin Nanna, niin olisin voinut nimetä tämän postauksen Nannannaan-leiväksi.

Tein minä tällaisen hummuksenkin. Hyvää.

Vaikka Ultra Bra pyöräili avuksi, niin Pekasta ei tullut presidenttiä. Voi kakka!

Ultra Bra: Sokeana hetkenä
Naikkarit: Viimeinen

Jogurttipallukka, Ravintola Muru, karitsankyljyksiä ja vaikka mitä

2012-02-05T19:04:00.003+02:00

Jogurttipallukka

maustamatonta jogurttia
yrttei
valkosipulin kynsi
seesaminsiemeniä
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Sikke Sumari teki tällaisen jogurttipallukan ohjelmassaan, mikä sen ohjelman nimi nyt on, ja kutsui sitä juustoksi. Ite en osaa tätä juustoksi mieltää, joten kutsun sitä vaan jogurttipallukaksi. Onko tämä sitten joku oikea italialainen ruoka vai mikä? En osaa sanoa, mutta oli hauska kokeilla, ja sopi hyvin karitsankyljysten, hummuksen ja naan-leipien kaveriksi.

Pari purkkia meni bulgarian jogurttia. Harsokankaassa sai valua yön yli, tiskialtaan yllä, vesihanaan sidottuna.

Aamulla sekoitin muut ainekset pallukkaan. Seesaminsiemenet paahdettiin ja valkosipuli silputtiin oikein pieneksi. Takaisin harsoon ja tiskialtaan ylle roikkumaan.

Illalla, kun tulin töistä, oli pallukka valmis. Ei muuta kuin hummusta ja naan-leipiä väsäämään.

Lisäksi oli karitsankyljyksiä. Reunarasvaan kolot ettei käpristy. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Öljytään. Höyryävän kuumalla valurautapannulla 2 minuuttia per puoli.

Murun jälkkäri

Ravintola Muru

Lauantaina käytiin syömässä Ravintola Murussa. Oikein kiva ja rento paikka. Alkuruokana oli katkarapuja, salaattia ja sellaista. Ihmeteltiin annoksesta löytyneitä vihreitä pitkiä. Korallia kuulemma. Erinomaisen hyvää. Koralli ja kaikki.

Pääruokana oli kukkoa viinissä, polentapedillä. Päälle vielä tryffelisiivuja. Onko minussa jokin vika, kun se tryffeli ei minusta maistunut paljon miltään? Mutta hyvä annos oli se pääruokakin. Tykkäsin jopa polentasta vaikka normaalisti en ole fani.

Ennen jälkkäriä saatiin vielä hyviä juustoja. Jälkiruokana oli tartelettea jätskin kera. Ja lopuksi juomani vihreä tee oli yksi parhaista joita oon koskaan mistään saanut. Ammattitaidolla haudutettu tee.

Mahtava ravintola, kannattaa käydä jos ei vielä ole ennättänyt ja jos onnistuu jotenkin tekemään pöytävarauksen.

Kuvia ei nyt ole oikein näyttää, kun oli sellainen aika hämärä tunnelmavalaistus. Yritä siinä sitten kännykällä jotain kuvaa annoksista ottaa.

Porknam

Vanhalla kirkkopuistolla törmättiin reippaisiin jäbiin, jotka myi vietnamilaisia patonkeja 5 euroa kappale. Oli ilmeisesti jokin ravintolapäivä ja tämän ravintolan nimi oli Porknam. Hyviä oli patongit. Älykkäästi otin kuvan kyltistä, mutta en itse patongista.

Tätä kirjaa käydään katselee aina Akateemisessa, mutta ei koskaan raaskita ostaa.

This Must Be The Place on ihan älyttömän hyvä leffa. Käytiin kattoo lauantai-iltana.

New Yorkkikin on valmis! Sunnuntaina kotona taas.

Talking Heads: This Must Be The Place

Ite tehty maksalaatikko vs. Saarioisten perinteinen, erä 12

2012-01-31T21:27:00.003+02:00

Monet kerrat olen yrittänyt tehdä maksalaatikkoa, joka olisi parempaa, tai edes yhtä hyvää, kuin Saarioisten perinteinen, mutta vielä en ole tässä onnistunut. Tänään kokosin kuitenkin kaikki voimieni rippeet viimeiseen ratkaisevaan erään. Tässä otteluselostus:

Sucker punch maksalaatikko

2dl puuroriisiä
2dl kermaa
8 dl maitoa
pari sipulia
150 g jauhettua naudan/porsaanmaksaa
100 g broilerinmaksaa
2 munaa
0.5 dl siirappia
valkopippuria
2 tl suolaa
korppujauhoja
voita

Aluksi keitin puuron. Puurokattilan poristessa ruskistin sipulin ja jauhoin broilerinmaksan sauvasekoittimella.

Kun puuro oli valmis, niin annoin sen jonkin aikaa jäähtyä. Sekoitin sitten puuroon kaikki muut ainekset (paitsi rusinat unohdin kokonaan, mikä munaus!) ja jaoin seoksen voilla vuodeltuihin alumiinivuokiin. Päälle ripottelin korppujauhoja ja voinokareita.

Lopuksi siirsin maksalootat 200 °C asteiseen uuniin tunniksi.

Resepti oli sekoitus Mysi Lahtista, Välimäkeä ja Sauvajyvästä. Kaikki parhaat voimat oli siis koottu yhteen. Omana lisänä oli vielä broilerinmaksa, koska hoksasin jokin aika sitten Saarioisten käyttävän sitä omassa lootassaan.

Lisukesalaatti

basilikanlehtiä
persiljaa
kapriksia
sormisuolaa
oliiviöljyä
balsamicoa

Lisukkeeksi tein basilikasta, persiljasta ja kapriksista pienen salaatin. Basilikassa ja persiljassa on paljon rautaa, joten arvelin niiden sopivan hyvin yhteen maksan kanssa. Enkä ollut ihan väärässä.

Basilikan ja persiljan pesin ja linkosin. Jääkaapissa saivat olla sen aikaa kun laatikko valmistui. Sekaan muut ainekset. Tämä salaatti oli ihan tosi hyvää maksalaatikon kanssa. Aionkin tehdä samanlaista salaattia jatkossa myös veripaltulle kaveriksi.

Santsikierros

Tämä olisi Gordon Ramseyn sietokyvylle liikaa

Loppuratkaisu

Kummassakin laatikossa on puolensa. Saarioisten laatikon vahvuutena on se tuttu maku, johon on pienestä pitäen ehdollistunut. Tähän ite tehtyyn pitää ehkä vähän totutella vielä ja hyväksyä että se on vähän erilainen. Hyvällä ruokahalulla söin kuitenkin itetehtyä. Erityisesti korppujauhopinta miellytti. Sitä ei Saarioisen laatikossa ole ja senpä vuoksi julistan ottelun ratkaisemattomaksi. Kokeilkaa ja päättäkää ite kumpi on parempi!

Loppukevennyksenä vielä maksalaatikkometallia:

Nightwish: Bless The Child

Ya-Ka-Mein ghetto pho tunnustusten kera

2012-01-26T20:18:00.004+02:00

Kun näin tämän Ya-Ka-Mein jutun viime sunnuntain Bourdainissa, niin oli pakko kokeilla. Kyseessä on kreoliruoka New Orleansista, joka on syntynyt ilmeisesti siten, että on haluttu tehdä jotain kiinalaista nuudelikeittojuttua, mutta ei ole oikein osattu, niin on sitten tehty rennosti jotain vähän sinne päin, lisäilty ketsuppia ja sellaista, sekä korvattu kiinalaiset alkaalinuudelit iloisesti italialaisella spagetilla vaan. Lopputulos on aika hassu, mutta tärkeintä tässä kait onkin rento meininki, säännöistä ei tarvii nyt välittää.

Yakamein liemi

naudanluita, häränhäntiä ja potkakiekkoja
sipulia ja valkosipulia
pala inkivääriä
ripaus cayannepippuria, kuivattua chiliä
paprikajauhetta
sinapinsiemeniä
pala kanelia
kardemummaa
laakerinlehtiä
persiljaa
mustapippureita

Ihan ensiksi tarvitaan liemi. Se syntyy keittämällä liemiaineksia 3 tuntia rauhallisesti poreilevassa vedessä. Vettä sen verran, että lihat ja luut peittyy. Mausteet lisätään, kun vaahdot on kuorittu pinnalta. Sipuleita ja valkosipuleita on turha kuoria. Sipuleille riittää halkaisu.

Perataan lihat talteen luista. Suodatetaan liemi harsokankaan läpi, annetaan jäähtyä ja siirretään jääkaappiin yön yli. Kuoritaan rasva pinnalta seuraavana päivänä.

Yakamein resepti

lihalientä
soijaa/suolaa
lihat kiekoista ja hännistä
spagettia
kevätsipulia
keitettyjä munia
chilikastiketta ja ketsuppia, sekopäille worcestershirea

Annos kootaan siten, että keitetään spagetti ja kananmunat kypsäksi. Liemi lämmitetään ja maustetaan suolalla ja/tai soijalla. Kupin pohjalle tulee spagetti, lihat, kananmunanpuolikas ja silputtu kevätsipuli. Lientä päälle sen verran, että ainekset peittyvät.

Haarukalla syödään. Liemi hörpitään mahdollisimman äänekkäästi suoraan kupista. Ketsuppia, chilikastiketta yms., tai ihan mitä sattuu, voi lisäillä oman maun mukaan. Lisäksi on hyvä olla vähän päissään, mitä en kyllä nyt ollut, mutta New Orleanssissa tämä olisi kostean baarikierroksen jälkeistä aamuyön ruokaa.

Ei ollut Slap Ya Mamaa, niin käytin tällaisia

Kyllä tätä ennen syö kuin ottaa turpiinsa ghettossa

Kuuluisa Ya-Ka-Mein Lady kuuntelee korvat höröllä Vipusen tunnustuksia

Lopuksi vielä tunnustuksia. Sain viime viikolla Ahmijalta supervirallisen Sweetest Blog-tunnustuksen ja Raadelman rouvalta Gorgerous Blogger tunnustuksen. Kiitoksia vaan! Hommaan kuuluu, että pitää vastailla erilaisiin kysymyksiin, joten tässä on nyt sitten Vipusen lakoniset tunnustukset:

Sweetest Blog:

1. Lempiväri: Musta, valkoinen ja punainen. En tiedä miksi. Sinisestä en niin välitä, kun poikasena kaikki oli sinistä, niin sain vähän yliannostuksen.

2. Lempieläin: Majava ja mustarastas. Mustarastas laulaa kauniisti kesäisin niityllä ja majavat on ahkeria ja muutenkin nerokkaita eläimiä. Tää oli paras kysymys!

3. Lempinumero: Ei minulla ole sellaista. Numerot on numeroita.

4. Paras alkoholiton juoma: Äiteen tekemä mustaherukkamehu.

5. Facebook tai Twitter: Twitter joskus, Facebookkia en oikein jaksa, bloggaan ennemmin.

6. Intohimosi: Vähemmän yllättäen se ruoka. On ollut hauskaa miten tämä harrastus saa koko ajan uusia muotoja. Mukaan kuvioihin on pikku hiljaa tullut matkustelua ruoan perässä, jonkinlaisen yrtti- ja kasvimaan hoitoa ja valokuvaustakin pitäisi opetella. Niin ja tää bloggaus myös.

7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Kumpikin on kivaa, juu.

8. Mieleisin kuvio tai muoto: Labyrintti. Minotauruksella kiitos.

9. Paras päivä viikossa: Kaikki päivät on hyviä päiviä.

10. Lempikukka: Ruohosipulin kukka, siitä saa kauniin koristeen kesäsalaattin ja lisäksi se maistuu hyvältä.

Gorgeous Blogger:

1. Koska aloitit blogin? 2011 kevättalvella.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee? Ruokajuttui. Mikä nyt milloinkin jostain syystä innostaa. En ole mitenkään rajannut.

3. Mikä tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden? Jaa-a.

4. Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen? Suomalaisessa ruokakulttuurissa tapahtuu juuri nyt paljon hienoja ja kiinnostavia asioita. Ihmisillä on valtavasti innostusta. Halusin olla tässä kaikessa omalta osaltani mukana ja saada samalla yhteyden niihin muihin innostuneisiin. Sen vuoksi aloitin blogin. Ja oonkin ollut tosi iloisesti yllättynyt miten paljon oon saanut kivoja blogikavereita.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Jos haluaa niin muuttaa. Ei kai siinä sen kummempaa ;)

Kyllä on käheetä saada awardseja!

Kummatkin tunnustukset laitan menemään eteenpäin mainiolle Sauvajyväselle. Sauvajyvänen kokkaa Mysi Lahtisen hengessä lähiruokaa kauden raaka-aineista. Luen hänen postauksensa aina tarkkaan, sieltä löytyy vähän väliä kaikenlaisia kiinnostavia juttuja. Lisäksi on kiva seurata mitä Sauvajyväsen kasvimaille kuuluu. Savimaa on kovaa, mutta sato silti mahtava!

Nina Simone: Hey, Buddy Bolden

Tartarpihvi ja Hawksmoorin paistinperunat

2012-01-21T16:49:00.001+02:00

Tein tällaisen menneen maailman tartarpihvin ja join liian monta lasia punaviiniä. Manchego-juustotkin meni kaikki. Oli hyvää. Tässä ohje:

Tartarpihvi

naudan sisä/ulkofilettä tai sisäpaistia
punasipulia
kapriksia
cocktail-etikkakurkkuja
dijon-sinappia
ketsuppia
ranskankermaa
tabascoa
konjakkia
suolaa ja pippuria
keltuainen
ruohosipulia

Ihan ekaksi tarvitaan terävä veitsi, jolla jääkaappikylmä liha kuutioidaan. Sähkövempeleet ja lihamyllyt on nou nou.

Kun liha on kuutoitu, niin lisätään muut ainekset sormin sekaan. Tartarpihvi on kylmä ruoka, joten kannattaa käyttää vähän reilummin mausteita. Massa muottiin, päälle kuoppa ja munankeltuainen sinne kuoppaan. Ruohosipulisilppua päälle.

Tarjoillaan perinteisesti vihreän salaatin ja ranskanperunoiden kera. Ite tein tällä kertaa Hawksmoorin paistinperunoita, kun en jaksanut alkaa uppopaistamaan ranskalaisia.

Hawksmoorin paistinperunat

Tällä viikolla ilmestyneessä Optiossa oli paistinperunaresepti Hawksmoor-ravintelista. On kuulemma legendaarinen pihvipaikka Lontoossa. En oo ikinä kuullutkaan tästä legendasta, mutta päätin testata kuitenkin.

jauhoisia (puikula)perunoita
ankan- tai hanhenrasvaa
timjaminoksia
valkosipulia
sormisuolaa

Aluksi perunat piti kuoria ja paloitella. Sitten niitä keitettiin kunnolla suolatussa vedessä, että olivat juuri ja juuri kypsiä, mutta eivät alkaneet vielä hajoamaan.

Seuraavaksi olisi pitänyt kuumentaa ankanrasva pannulla äärimmäisen kuumaksi. Jotenkin onnistuin missaamaan tän vaiheen ohjeesta, mutta kaipa se rasva kuumeni siellä uunissakin tarpeeksi kuumaksi. 220°C oli asteita uunissa ja reilun tunnin saivat perunat siellä olla. Välillä piti pöyhiä. Varttia ennen kun oli valmista joukkoon lisättiin lättänään lyödyt valkosipulinkynnet ja timjaminoksat, jotka lopuksi piti poistaa. Paitsi että en poistanut valkosipuleita. Hyvältä maistuivat valkosipulit. Ja ne perunatkin, joiden päälle ripoteltiin lopuksi vielä sormisuolaa.

Tästä se lähtee...

Vain viimeinen sekoitus ja sitten muottiin...

Ruohosipulit puuttuu vielä...

Valmis!

Hyvää on

Eikä nää potutkaan yhtään hullumpia olleet

10 kiloa eli 2080 metriä spagettia. Laskin.

David Bowie: Moonage Daydream

Madekeitto fenkolin ja perunalimppukrutonkien kera

2012-01-17T22:52:00.004+02:00

Innoituksen tähän keittoon sain ruokabloggaaja Sauvajyväseltä, jolta olin saanut monta hyvää madekeittovinkkiä. Harmi vaan kun tämän minun mateeni oli kalakauppias karhunpalveluksena valmiiksi nylkenyt ja avannut, niin en päässyt hyödyntämään nahkaa. Ja sattui vielä uroskala, niin ei sen sisältä löytynyt mätiäkään. Onneksi kalakauppias oli sentään tajunnut jättää maksan paikoilleen, vaikka kaikki muut sisäelimet oli poistanutkin. Juuri sitä mateen maksaa kaikista eniten halusinkin päästä maistamaan.

Liemi ja lihat

matikka
laakerinlehtiä
pala kombu-merilevää
maustepippureita
valkopippureita

Aluksi siistin mateen. Kidukset ja silmät irti, sekä päänahoista (niitä ei oltu nyljetty) limat pois kaapimalla ja huuhtelemalla. Sitten laitoin kalan kombun kera kattilaan, vettä päälle ja kiehumaan. Kun vesi alkoi poreilemaan, niin nostin kombun pois ja aloin kuorimaan pinnalle muodostuvaa vaahtoa. Mausteet sekaan.

Sellaiset 15 minuutti keittelin, jonka jälkeen nostin kalan liemestä ja perkasin siitä lihat. Liemen siivilöin.

Fenkolit ja laiskan miehen perunalimppukrutongit

fenkoli
valkosipulinkynsiä
suolaa ja pippuria
vettä tai lientä
muutama viipale perunalimppua

Nämä lisukkeet valmistelin ripoteltaviksi keiton päälle. Fenkoli-reseptin oon löytänyt Saku Tuomisen Basta!-kirjasta. Mahdottoman yksinkertainen ohje, mutta lopputulos on mielestäni erinomaisen hyvä.

Fenkolin lohkosin kahdeksaan osaan ja kuullotin lohkoja valkosipulin kynsien kera oliiviöljyssä varttitunnin. Suolalla ja pippurilla maustoin. Ekan viiden minuutin jälkeen vähensin lämmön ihan pienelle, että mikään ei pääsisi kärähtämään.

Seuraavaksi nostin lämpöä ja lisäsin fenkolipannulle n. 2 dl kalalientä. Puolen tunnin kuluttua neste oli haihtunut ja fenkolit läpikypsiä.

Perunalimppukrutongit valmistin yksinkertaisesti paahtamalla ne leivänpaahtimessa, jonka jälkeen kuutioin ne.

Madekeitto

lihat matikasta
liemi
perunoita (esim. puikuloita)
pätkä purjoa
kermaa
suolaa ja valkopippuria

Perunat ja purjon kuullotin öljyn ja voin seoksessa. Mausteet mukaan. Sopiva määrä lientä kattilaan, 20 minuuttia hauduttelin kannen alla. Lisäsin kalan ja soseutin. Tuli aika paksua. Kermaa lisäsin sen verran, että keitosta tuli sopivan paksu. Tarkistin mausteet (lisää suolaa ja pippuria) ja kiehautin.

Mateen maksa

mateen maksa
suolaa ja vettä

Maksan valmistin yksinkertaisesti keittämällä sitä 5 minuuttia runsaasti suolatussa vedessä. Annoin sen sitten lillua vielä jäähtyvässä vedessä sen aikaa kun keitto valmistui.

Niin ja mateen maksa on muuten hyvää.

Ööö, kai tää on nyt se mateen maksa...

... Keitettynä ja viipaloituna se päätyi lautasen pohjalle...

...ja muut tilpehöörit päälle. Maistuu.

Jacques Loussier: Main Theme From Dark Side Of The Sun

Pok pok! Kyssäkaali Som Tam

2012-01-11T19:05:00.004+02:00

Papaijat ovat taas saapuneet kauppojen hyllyille, joten päätin kokeilla som tamin valmistamista. Paitsi että ei siitä oikein mitään tullut. En näet saanut papaijoiden hedelmälihasta millään kauniita pitkiä suikaleita, sellaista lyhyttä paksua möhjötynkää vain. Papaijat olivat suikaloitaviksi aivan liian kypsiä.

Som tamia varten tarvitaan raaka vihreä papaija, mutta tarpeeksi raa'an hankkiminen osottautuikin vaikeammaksi kuin olin olettanut. Sitten muistin Pieni Vispilänkauppa blogista aihetta käsittelevän artikkelin, jossa kerrottiin että suomalaisissa thai-ravintoloissa papaija korvataan huonon saatavuuden vuoksi usein lantulla. Mainiota!

Varmistin asian vielä parista eri lähteestä ja samalla selvisi, että pääraaka-aineena papaijan ja lantun sijaan voi käyttää muitakin kasviksia, esim. mangoa, kurkkua tai naurista tai mitä nyt on paikallisesti saatavilla. Päätinkin sitten kokeilla papaijan sijaan kyssäkaalia, koska kyssäkaali on kiehtonut minua jo pitkään, mutta en ole keksinyt sille oikein mitään reseptiä.

Som tam resepti

kyssäkaali
vihreitä papuja
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
valkosipulia
cashew- tai maapähkinöitä
vihreää chiliä
kuivattuja katkarapuja
palmusokeria (voi tilata esim Ruohonjuuresta)
kalakastiketta
limeä

Aivan aluksi keitin suolavedessä (10 min) kourallisen vihreitä papuja ja paahdoin cashew-pähkinöitä pannulla.

Sitten laitoin morttelin pohjalle puoli ruokalusikallista palmusokeria, valkosipulin kynnen, ruokalusikallisen kalakastiketta ja survoin ainekset sileäksi tahnaksi.

Seuraavaksi lisäsin mortteliin kourallisen kuivattuja katkarapuja, yhden vihreän chilin, puolikkaan limen mehun ja survoin myös ne karkeaksi tahnaksi, sattumia sai jäädä.

Kolmannessa vaiheessa huhmareeseen lisättiin pähkinät, pavut, kevätsipuli ja kirsikkatomaatit. Näille riittää muutama survaisu. Tarkoitus ei ole tässä vaiheessa enää tehdä muusia.

Kyssäkaalin viipaloin ensin mandoliinilla ja suikaloin sen sitten veitsellä. Suikaleet lisäsin muiden ainesten joukkoon ja sekoitin kaikki sormin.

Lopuksi tarkistetaan maut ja lisätään aineksia, oman maun mukaan, mikäli on tarpeen.

Som tam on hyvää ihan sellaisenaan tai vaikkapa lisukkeena esim. rikki revityn possun kera. Kantsii muuten samalla, jos löytää litsei jostain, valmistaa som tamille ja possulle aperatiiviksi ravintola Farangin kuuluisia lady boi-drinkkejä.

Ja Farangin drinkeistä tulikin vielä mieleen viime aikain kivoin uutinen: Joukko reippaita leidipoikia pääsi lentoemoiksi PC Airille. Onnea tytöt!

Top Cheffin jälkeen nenä taas kiinni kirjaan. Tarina tonnikalapurkittamolta.

Jim Guthrie: Com64

Tiramisù rakastavaisille

2012-01-07T23:27:00.006+02:00

Oon aika laiska tekemään mitään jälkiruokia. Yleensä syön vaan omppuja tai ostan jäätelöä kaupasta. Jos jotain jälkkäriä teen ite, niin se on useimmiten sitten madeleineja, pullaa, kuusenkerkkäjäätelöä tai tätä tiramisùa. Niin ja crème brûléeta yritän aina välillä, mutta en ole siihen koskaan tyytyväinen, kun en saa tehtyä siihen oikeanlaista sokerikuorrutusta.

Tämä tiramisù-resepti pohjautuu Jamie Oliverin Italiankirjan ohjeeseen, mutta siitä on pikku hiljaa tullut sen verran omannäköinen, että olen alkanut pitämään reseptiä omanani. Madam L tykkää juuri tästä tiramisùsta erityisen paljon, ja koska en ole tätä koskaan kenellekään muulle tehnyt kuin meille, niin kutsun tätä nyt tiramisùksi rakastavaisille.

Tiramisú kahdelle

purkki mascarponea
0,75 dl makeaa sherryä
puolikkaan appelsiinin mehu
vaniljatanko
2 rkl sokeria
kaakaojauhetta
2 ladyfingeriä
kahvia

Aluksi keitän vähän kahvia. Tarjoilukippojen pohjalle murustan ladyfinger-keksit ja kaadan päälle sopivasti kahvia.

Mascarponen notkistan sekoittamalla sen appelsiininmehun ja sherryn kanssa. Sekaan menee myös 2 rkl sokeria ja halkaistusta vaniljatangosta kaavitut siemenet. Sitten vain kaavin mascarponemassan keksien päälle.

Juuri ennen tarjoilua ripottelen vielä päälle, siivilän läpi ravistellen, hiukan kaakaojauhoa. Appelsiininkuorta voi raastaa vähän myös mukaan. Aika helppoa. Ja hyvää.

Kattaus ei oo mitään ilman rei'ittäjää

Suolaan haudattu kuha. Painoi jotain 600-700 g, 200°C 30 minuutilla tuli kypsää sekä mehukasta.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin palapelaus, eikä sekään ole kovin tärkeää.

Polly Jean Harvey: The Falling

Choucroute garnie - hapankaaliherkku

2012-01-03T17:57:00.007+02:00

Olin henkisesti valmistautunut tämän Alsacen perinneherkun valmistamiseen kuin isompaankin urakkaan, mutta eihän tässä paljon mitään tarvinnut tehdä, odottelua lähinnä. Sopii mulle. Pelasin sitten siinä odotellessa vähän Sword & Sworcerya, kunnes oli aika taas palata keittiöön perunoita keittämään ja makkaroita pekonin kera paistamaan. Madam L:kin saapui sitten paikalle, joten pinosin meille isot kasat höyryävää hapankaalia lautasten keskelle ja muut härpäkkeet siihen ympärille. Ruokajuomaksi loput Rieslingit. Kyllä maistui.

Saksanmaan ja Venäjän hapankaalit poikkeavat kait tästä meidän Rasilaisesta jotenkin. Onko ne ulkomaan hapankaalit sitten parempia vai vaan vähän erilaisia, tietääkö kukaan?

Lähiaikoina aion tehdä tästä hapankaaliherkusta myös mereneläväversion, kun innostuin tästä niin kovin, sillä tällä tavoin Rieslingiin valmistettu hapankaali oli todella hyvää.

Choucroute garnie resepti

900 g hapankaalia
erilaisia makkaroita
savu- tai palvikylkeä
sipulia
2,5 dl kuivaa Riesling valkkaria
ankanrasvaa
katajanmarjoja
ripaus kuminansiemeniä
pari laakerinlehteä
suolaa ja pippuria

Aluksi pesin hapankaalin kylmässä vedessä ja puristelin sen sitten kuivaksi.

Seuraavaksi silppusin sipulin ja kuullotin sen ankanrasvassa. Ankanrasvaa olin etukäteen varannut käyttöön pakastamalla sitä kuutioiksi, kun valmistin joku aika sitten cassoulet papupataa, joten pullautin nyt pakastimesta vain muutaman kuution kattilaan. Mahtavaa tavaraa se ankanrasva.

Kun sipulit oli valmiit, niin kippasin kaalit kattilaan ja kaadoin päälle Rieslingin. Vettä lisäsin suunnilleen saman verran. Tai itse asiassa minulla sattui olemaan jääkaapissa hiukan dashi-lientä, niin käytin sitä. Dashi-liemen hyvä puoli on siinä, että se ei juurikaan muuta makua mihinkään suuntaan vaan lähinnä vahvistaa sitä.

Kaalin joukkoon paloittelin palan palvikylkeä vielä lisämakua antamaan. Mausteet lopuksi sekaan ja sitten annoin hapankaalin hiljakseen porista liedellä kannen alla 1,5 tuntia.

Varttitunti ennen kuin oli valmista, niin lisäsin joukkoon vielä muutaman bratwurstin. Lisäksi paistoin pannulla pari siivua pekonia ja viipaloitua chorizo-makkaraa. Tarjolla oli myös sinappia (ei kantsi unohtaa), keitettyjä perunoita ja kuminaleipää, jonka olin leiponut varta vasten tätä choucroutea varten. Aattelin että kuminaleipä olisi hyvä makupari hapankaalin kanssa.

Maltainen kuminaleipä

Tämä leipä on alunperin Hans Välimäen kirjasta Lusikka soppaan. Jauhomääriä vähän muuntelin, kun muutin epämääräiset desilitrat grammoiksi.

125 g kylmää vettä
100 g vehnäjauhoja
nokare hiivaa (2 g)

Edellisiltana valmistin esitaikinan sekoittamalla jauhot, veden ja pienen nokareen hiivaa yhteen. Kannen alla sai muhia yön yli.

175 g kylmää vettä
280 g vehnäjauhoja
35 g ruisjauhoja
35 g mämmimaltaita
nokare hiivaa (2 g)
2 rkl hunajaa
1 tl kuminansiemeniä
1 tl suolaa

Aluksi 10 min vaivaus yleiskoneessa ja tunnin lepo. Sitten taikina muotoillaan leipäsiksi, annetaan kohota 1,5 tuntia, ja lykätään 210°C asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

Anna minulle minun jokapäiväiset vehnäjauhoni.

Hetken aikaa olin sankari. Joo!

Jim Guthrie: Sword & Sworcery LP, The Prettiest Weed

Flammekueche eli se Alsacen "pizza"

2011-12-30T23:27:00.001+02:00

Minulla on jo Strasbourgin kartta ostettuna. Ehkä joku päivä sille tulee vielä oikeaa käyttöäkin... Uusi vuosi tulossa nääs ja toiveet korkealla. Tänä viikonloppuna tehdään kuitenkin makumatka Alsaceen vielä ihan näin omassa keittiössä. Huomenna uuniin menee hapankaalipata choucroute ja tänään tein nopean ja helpon flammekuechen, joka tunnetaan myös ranskalaisittain tarte flambéena ja saksalaisittain flammkuchenina.

Flammekueche resepti

1 dl kädenlämpöistä vettä
vehnäjauhoja
pala hiivaa
suolaa ja vähän oliiviöljyä

Tästä riittää 1-2 henkilölle. Vehnäjauhoja tulee sillai sopivasti. Kyllä te tiedätte. Näppituntumalla, että saadaan sopiva pallukka. Puoli tuntia sai pallukka nousta. Sitten kaulitsin. En liian paksuksi enkä liian ohueksi. Uunin laitoin lämpenenmään tässä vaiheessa 225°C asteeseen. Sen aikaa sai taikina nousta pyyhkeen alla.

pari sipulia
pekonia
ranskankermaa
suolaa, mustapippuria, ruohosipulia ja muskottipähkinää

Uunin lämmetessä silppusin sipulin ja kuullotin sen oliiviöljyssä. Kun sipuli oli pehmennyt, niin sekoitin sen ranskankermaan. Ranskankermaa oli jotain vajaat puoli purkkia. Suolaa muistin laittaa, mutta pippuria enkä muskottipähkinää en. Hyvää tuli ilmankin. Olin oikein yllättynyt miten tää maistui.

Tää ois niinku valmis uuniin...

Lopuksi levitin ranskankerma-sipuliseoksen pohjalle, saksin päälle pekonia ja siirsin flammekuechen lämmenneeseen uuniin varttitunniksi. Uunista oton jälkeen silppusin koristeeksi vähän ruohosipulia. Ruohosipuli sopi muutenkin tähän hyvin. Laitan ens kerralla kans.

Siitä tulikin herkkua!

Olueksi valitsin asiantuntevasti Iki-oluen, koska siinä oli kaunis pullo.

Uusin Lucky Peach on ilmestynyt. Samoin Option Makujen Maailma.

Vähänkö käheet joululahjat!

Herra Heinämäen Lato-Orkesteri: Jeppe Antinpojan Balladi: Terkkui kummitytölle!

Parlamenttilohi ja Dandy Poron joulutervehdys

2011-12-23T15:15:00.005+02:00

Jouluksi olen menossa valmiisiin pöytiin, mutta jotain sain minäkin tehdä, sillä minulta oikein varta vasten tilattiin tällaista parlamenttilohta. Reseptin löysin aikoinaan Antti Vahteran ja Visa Nurmen Skandimania-kirjasta ja siitä on nyt tullut jonkinlainen jouluperinne, mutta teen minä tätä muinakin ajankohtina kuin joulunpäivinä. Hyvää esim. saaristolaisleivän tai uuniperunan kera.

Parlamenttilohen resepti

300 g lohta
5 dl vettä
0.5 dl etikkaa
1,5 dl ranskankermaa
0,5 dl majoneesia
1-2 rkl HP-kastiketta oman maun mukaan
ruohosipulia ja tillisilppua
suolaa ja valkopippuria

Eilen sekoitin veden ja etikan. Lohen kuutioin ja laitoin sen etikkaliemeen kypsymään. Yön yli sai olla jääkaapissa.

Tänään siivilöin lohen liemestä ja sekoitin sen muiden ainesten kanssa yhteen. Nyt se saa maustua vielä yön yli jääkaapissa. Huomenna se on sitten valmis joulupöytään.

Dandy Poro toivottaa oikein hyvää joulua kaikkille Ankerias Vipusen blogikavereille ja lukijoille!

Dandy Warhols: Get Off

Oluessa haudutettua naudanlihaa flaamilaiseen tapaan

2011-12-19T22:18:00.000+02:00

Aina sanotaan, että hyvää tulee kun seuraa pikkutarkasti Julia Childin ohjeita. Minä en ollut ihan pikkutarkka, mutta aika tarkka kuitenkin, ja hyvää tuli. Kiitos Juulia!

Resepti on siis siitä kuuluisasta Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuuksia-kirjasta. Oman Juliani olen löytänyt divarista. Alkusivun ylälaitaan on joku kirjoittanut Liisa B. Varmaan juuri se Liisa B. Ja sisäsivuilla on kaikenlaisia pieniä merkintöjä. Kuinka hauskaa! En usko, että Liisa on tästä kirjasta itse luopunut, se on selvästi ollut rakas. Varmaan on perikunta kiikuttanut divariin. Mutta älä huoli Liisa siellä jossain, kirja löysi hyvän kodin, pidän siitä hyvää huolta.

Carbonnades á la flamande

1,5 kiloa naudan sisä/ulkopaistia
600 g sipulia
valkosipulia
pullo belgialaista vehnäolutta (Hoegaarden)
lihalientä
1.5 rkl fariinisokeria
suolaa, pippuria, laakerinlehtiä ja timjamia

Otin lihan huoneenlämpöön temperoitumaan pariksi tunniksi. Paloittelin lihan ja ruskistin sitten palat valurautapannulla voin ja öljyn seoksessa.

Kuullotin sipulit jälkilämmössä ja lisäsin sipulien sekaan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja suurukseksi.

Kaikki ainekset vaan pataan ja päälle pullo olutta ja sen verran lihalientä että ainekset lähes peittyvät. Olueksi Julia suosittelee jotain pilsner-tyylistä olutta ja Eero Mäkelä lambic-oluita. Ite käytin Hoegaard-vehnäolutta. Lihaliemenä oli Puljongin lientä, kun omat oli lopussa. Valmisliemissä Puljonki on aika kunkku.

Sen aikaa lämmitin pataa liedellä, että liemi alkoi porisemaan ja sitten siirsin padan uuniin. Uunissa oli 160°C astetta ja pata sai olla siellä 2,5 tuntia.

Tarjoilu

Yleensä syödään tämä pata Madam L:n kanssa siten että lauantaina se tarjoillaan keitinperunoiden sekä maalaisleivän, ja sunnuntaina tuorepastan kera. Ja riittää siitä minulle vielä näin maanantaiksikin. Lisäksi tarjolla on aina vihreää salaattia. Ruokajuomana kuplavettä ja olutta.

Tuorepasta

Tässä vielä tuorepastataikinan resepti niille joilla ei vielä ole omaa sellaista. Tykkään laittaa vähän durumvehnää mukaan, tulee mielestäni parempaa niin.

175 g vehnäjauhoja
75 durumvehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

Kaikki yleiskoneeseen, vaivataan 10 minuuttia, jonka jälkeen taikinaa voi vielä venetyllä vähän aikaa käsin. Kelmutetaan taikina ja siirretään se jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. Sitten vain pastakoneella kampeamaan. Ylimääräiset voi kuivata.

Rakkaudesta vehnäjauhoihin vois olla tän blogin uusi slougani...

Minkähän kaulimen Julia tänään valitsee...

Vesku: Kolmen kuninkaan marssi

Pelmenit smetanan tai lihaliemen kera

2011-12-14T22:14:00.011+02:00

Ovatkohan Pietarin tiedemiehet, Siperianretkillään koskaan, mammutinluita ja sapelihampaan tassunjälkiä etsiessään, törmänneet vanhoihin ja unohdettuihin pelmenikätköihin. Pelmenit on näet alunperin nimenomaan tarkoitettu pakastettaviksi. Pakastimena toimi Siperian ikijäät, joista paikalliset niitä sitten kaivoivat esiin, aina silloin kun teki mieli vähän jotain huikopalaa.

Nykyään pelmeneitä löytyy myös kauppojen pakastealtaista, mutta ei ne oo sama asia. Puuttuu fiilis. Siksi kannattaa kääriä hihat ja pyöritellä pelmenit ite!

Pelmenitaikina

300 g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
70 g vettä
1 rkl öljyä
1 tl suolaa

Taikinan teko on sinällään ihan helppo juttu. Kuin pastataikinaa tekisi. Osa kananmunista vain korvataan vedellä.

Ainekset kippasin yleiskoneeseen ja vaivasin taikinakoukulla 10 minuuttia. Sitten muotoilin taikinasta pallukan, kelmutin sen ja siirsin jääkaappiin, jossa taikina sai levätä puoli tuntia.

Pelmenien täyte

400 g nauta-sikaa
sipuli
suolaa ja pippuria
(kuivattuja suppilovahveroita)

Ainekset paistellaan pannulla kypsiksi. Ei-välttämättömänä extrana lisäsin joukkoon vielä kourallisen murskattuja ja liotettuja suppilovahveroita liotusvesineen ja keitin seoasta vielä sen aikaa että neste haihtui.

Kokoaminen

Taikinan jaoin kolmeen osaan ja sitten osa kerrallaan menettelin näin:

Pastakoneella pyötitin taikinan levyiksi. Levyt asettelin pöydälle ja juomalasia apuna käyttäen leikkasin siitä ympyröitä. Vähän laitoin täytettä keskelle ja vedin veteen kastetulla sormella ympyrän reunoja pitkin, niin että reuna vähän kostui. On helpompi sitten sulkea. Ensin yritin kananmunalla, mutta sen kanssa tuli sotkua. Vesi on mielestäni parempi.

Taikinaympyrät suljin puolikuiksi, jonka jälkeen nipistin päät yhteen, niin että syntyi ns. korvia. Omani näyttivät kyllä mielestäni enemmänkin gladiaattorikypäriltä, mutta ei se haitannut.

Gladiaattorikypärät valmiina pakastimeen

Pakastaminen

Ne mitä ei syö heti kantsii pakastaa. Pakastaminen käy kätevästi kun sen tekee kahdessa vaiheessa. Ensin pelmenit pakastetaan leivinpaperin päällä erillään, josta ne jäädyttyään voi sitten siirtää pussukoihin. Tällä tavoin pakastettuina pelmenit eivät tartu pussissa toisiinsa kiinni ja ne voi kaataa pussista suoraan kiehuvaan suolaveteen.

L:lle on nyt pakastimessa odottamassa oma pussi pelmeneitä. Ne kaikkein parhaiten onnistuneet. Ja minulle toinen, kaikki muotopuolet örkit. Hyviä nekin on.

Tarjoilu

Pelmenit ovat enää siis keittämistä vailla valmiit. Kiehautetaan suolattu vesi ja heitetään pelmenit sinne. 2-3 minuuttia riittää.

Yleensä tarjoilen pelmenit joko lihaliemessä tai sitten smetanan kera. Smetanaversiossa ripottelen päälle varovasti omenaetikkaa ja reilusti ruohosipulia tms. Jotkut laittaa myös sinappia. Kokeiltu on nyt, en oo fani. Ilman sinappia minulle, kitos.

Parhaimmillaan pelmenit ovat kuitenkin lihaliemessä tarjoiltuina. Lihaliemen pitää tosin olla erittäin hyvää sellaista, ei mitään kuutiokamaa. Tällä kertaa maustoin liemen vain ripauksella suolaa ja kuivatuilla tateilla. Mitään muuta ei tarvittu. Taivaallista.

Cortokin on lähdössä Siperiaan. On saanut vihiä pelmenikätköstä. Klikkaa kuvaa niin seikkailu alkaa.

Made in Siperia.

Feist: The Bad In Each Other

Hot dog sämpylät ite ja omenamehussa keitettyä hapankaalia

2011-12-10T10:20:00.002+02:00

Perjantai-iltaisin on kiva syödä jotain roskaa. Tällä kertaa oli roska hot doggeja. Hot dogit on niin helppo valmistaa, että ei niihin paljon reseptejä tarvita. Ainut probleema on sämpylät. Ne kaupasta saatavat varsinaiset hot dog sämpylät on ihan kamalia. Jos sämpylän parasta ennen päivä on jossain seuraavalla vuosikymmennellä, niin se ei voi olla ihmisravinnoksi kelpaavaa. Niinpä päätin leipoa sämpylät ite. Resepti on Heléne Johanssonin mainiosta Leipä-kirjasta.

Hot dog sämpylöiden resepti

500 g kylmää maitoa
750 g vehnäjauhoja
75 g hiivaa
50 g huoneenlämpöistä voita
2 tl suolaa

Vaivataan aineksia 10 minuuttia yleiskoneen taikinakoukulla. Annetaan levätä puoli tuntia.

Ohjeessa käskettiin jakaa taikina 24 osaan, mutta koska tykkään vähän muhkummista hot dog sämpylöistä, niin jaoin taikinan 16 osaan, ja olin tähän päätökseen erittäin tyytyväinen. Taikinanpaloista venyttelin vajaan puolen pellin pituisia pötkylöitä, jotka jaoin 2 pellille.

Puolitoista tuntia saivat nousta. Uuniin 225°C. Sämpylöitä paistetaan 10 minuuttia. Ylimääräiset heitin pakkaseen, kun hodarit oli syöty.

Sämpylöistä tuli paljon parempia kuin uskalsin toivoakaan. Ihanan kuohkeita. Meinaankin kokeilla tällä reseptillä myös hampurilaissämpylöiden tekoa.

Omenamehussa keitetty hapankaali

Hot dogit ilman hapankaalia eivät ole minun mieleeni. Hapankaali tuo doggiin ihanaa mehevyyttä ja sopii muutenkin nakkien kanssa hyvin yhteen. Kaikki ei hapankaalista tykkää, mutta tästä omenamehuun keitetystä hapankaalista tykkää yleensä nekin, jotka ei muuten hapankaalista välitä.

hapankaalia
omenamehua
sipulia
katajanmarjoja
laakerinlehtiä
suolaa

Hapankaali huuhdellaan vedessä ja puristellaan kuivaksi. Sitten kaikki vaan kattilaan ja keitellään 20 minuuttia. Siivilöidään.

Roska hot dog

Lisäksi tarvitaan jotain hyviä nakkeja tai makkaroita, sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Ja kyllä minä voitakin sivelen niihin sämpylöihin.

Jos makkaroita ei jaksa paistaa, niin ne voi höyryttää hapankaalin keitinliemessä. Tulevat sillai samalla.

Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Ensin isät, sitten pojat

Zakuska

2011-12-04T20:36:00.003+02:00

Vuonna 1809 Venäjän tsaarin joukot valtasivat erään Ruotsin kuningaskunnan alikehittyneen kolkan, josta siten tuli eräs Venäjän keisarikunnan alikehittynyt kolkka, jota alettiin nimittää Suomen suurruhtinaskunnaksi. Ne olivat vaikeita aikoja, mutta suomalaiselle ruokakulttuurille se teki hyvää. Näin opittiin näet mamman lihapullien lisäksi syömään pelmeneitä, blinejä, borchkeittoa ja muita itäisiä herkkuja, ja niin osasta venäläistä ruokaperinnettä tuli myös osa suomalaista ruokaperinnettä.

Oma ehdoton venäläisperäinen suosikkini on zakuska. Tai pelmenit. En osaa päättää, mutta nyt koottiin zakuskalautaset, kun on paras mätiaikakin. Zakuskan idea oikeastaan on, että on julmetusti kaikkea hyvää ja niistä kootaan sitten mahtava annos. Suuren osan tarvittavasta ostin valmiina, mutta jotain piti tehdä itsekin:

Kasvisletut

4 dl kasvislientä
3 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
ripaus suolaa

Vatkaa 2/3 liemestä, jauhot ja suola. Lisää munat ja loput liemestä. Vatkaa sileäksi ja anna turvota ainakin puoli tuntia. Paista letut voissa.

Mäti

Lettujen kanssa pitää olla tällaista mätijuttua. Se on nopea valmistaa. Sekoitetaan vain mäti, smetanaa, punasipulia ja tilliä. Oikeastaan ainut tapa ryssiä tämä on laittamalla liikaa punasipulia (nimimerkillä kokemusta on).

Uuniperunat

Uuniperunakin maistuu kyllä. Haarukalla reikiä, kunnolla suolaa ympärille, 200°C uuniin. Tunnin ajan saavat kypsyä, isommat vähän kauemminkin.

Mummon kurkut

kurkku
1 dl etikkaa
1 dl sokeria
0.5 dl vettä
tilliä
ripaus suolaa

Kiehauta etikka, sokeri ja vesi. Anna liemen jäähtyä. Lisää viipaloitu kurkku, tilli ja suola. Siirrä jääkaappiin marinoitumaan.

Niin ja se zakuska

Yleensä zakuskassa on kyse kait alkupalapöydästä, mutta meillä tarjonta on aina ollut sen verran runsasta, että ei ole tullut mieleenkään syödä zakuskojen jälkeen mitään muuta. Tällä kertaa edellämainittujen juttujen lisäksi tarjolla oli myös:

Pajuniemen nokipalvia
savulohta
lohipiirakan siivut
marinoituja suppilovahveroita
paahdettuja perunalimpunsiivuja
cheddaria
punasikuria ja tilkka hyvää balsamicoa

Ja tässä vaiheessa ei sitten muuta kuin herkuttelemaan. Ruokajuomaksi sopii hyvin kuohuviini. Kuohuviini kun sopii vähän kaiken kanssa yhteen.

Uuniperuna meinattiin unohtaa uuniin

Luuttu-Sting: Hurdy Gurdy Man

Kuppi pu'erhiä, Auvisen lohipiirakkaa ja Top 100 Ruokablogit

2011-12-03T14:24:00.001+02:00

Uimareissun päätteksi kävin hakemassa Auviselta palan lohipiirakkaa, jota nyt syön tässä välipalana siemaillen samalla navetalta maistuvaa pu'erh-teetä. Mahtava yhdistelmä.

Viime päivinä en ole ehtinyt bloggailemaan, kun olen yrittänyt viimeistellä sivuprojektiani Top 100 Ruokablogit. Nyt sivusto alkaa olemaan viimein siinä kunnossa, että siitä kehtaa jotain jo mainitakin, vaikka tekemistä vielä riittää.

Top 100 Ruokablogit-listauksen taustalla pyörii erinäisiä nerokkaita (hehhee, ainakin omasta mielestä) algoritmeja, jotka mönkivät pitkin nettiä ja hakevan listaukseen kuuluvien blogien suosiosta kertovia pieniä tiedonmurusia ja muodostavat niistä sitten kokonaiskuvan siitä mitkä ovat tällä hetkellä ne suosituimmat ruokablogit. Turhan vakavasti sijoituksia ei kannata ottaa, mistään en näet tiedä kyseisten blogien todellisia vierailijamääriä, mutta eivät nuo sijoitukset myöskään ihan mitään puutaheinääkään ole.

Tarkoitus ei ole tällä listauksella aiheuttaa kenellekään bloggaajalle pahaa mieltä. Päinvastoin, toivon että bloggaajat saavat siitä irti hiukan onnistumisen iloa. Minulle tämä on ollut lähinnä tällainen ohjelmointitaitojenhiomisprojekti ilman mitään sen kummempia päämääriä.

Listaukseen kuuluu tälle hetkellä hiukan yli 100 blogia, määrää on tarkoitus pikkuhiljaa kasvattaa ja mukaan saa ilmoittautua. Mielelläni lisään listaan kaikki halukkaat ruokabloggaajat.

Top 100 Ruokablogit

Ystävällisin terveisin,
Ankerias Vipunen

Pesce bianco con finocchio e sedano

2011-11-26T11:03:00.002+02:00

Oikeastaan minun piti tehdä Ahmijan olutkastiketta ahvenille, mutta unohdin ostaa kerman. Ei hätää, onhan noita reseptejä, tuumin, ja nappasin kirjamessuilta ostamani Saku Tuomisen Basta!n selailtavaksi. Siinäpä vasta hieno tietopaketti ja sopiva reseptikin löytyi heti.

Ahvenia, fenkolia ja selleriä

ahvenfileitä
fenkolia
varsiselleriä
persiljaa
sitruunaa
oliiviöljyä
rosépippureita
suolaa ja pippuria

Ensin uuniin 180°C. Öljytään ja suolataan ahvenfileet. Puristetaan päälle hiukan sitruunaa. Paistetaan uunissa n. 5 minuuttia.

Siivutetaan fenkoli ja varsiselleri mandoliinilla tai veitsellä. Sellaista ohutta siivua.

Sekoitellaan ainekset yhteen. Maustetaan suolalla sekä musta- ja rosépippurilla. Pirskotellaan päälle oliiviöljyä ja sitruunaa.

Annetaan ahventen jäähtyä kaikessa rauhassa huoneenlämpöisiksi ja nautitaan sitten hyvän vaalean leivän kera. Italialaisessa pöydässä tämä ruoka olisi antipasto. Ite söin sen sellaisenaan perjantaisena iltapalana.

Rosépippurioivalluksen paikka

Joululahjavinkki: Kate Bushin 10. albumi on julkaistu. Ihan huippu!

Kate Bush: Snowed in at Wheeler Street

Cassoulet papupata

2011-11-22T22:22:00.002+02:00

Larousse Gastronomique tiesi kertoa, että cassoulet papupata on kotoisin Languedocista. En ollut ikinä kuullutkaan sellaisesta paikasta, mutta wikipedittamalla selvisi, että kyseessä on entinen maakunta Etelä-Ranskassa. Trubaadurikulttuurin synnyisija. Oksitaanin kielellä lauloivat trubaduurit. Ja vielä tänäkin päivän sellaiset 2-7 miljoona ihmistä puhuu oksitaania. Kaikenlaista sitä oppii kattiloiden ääressä.

Cassoulet resepti

300 g valkoisia papuja
200 g Pajuniemen luomupekonia
porkkana
valkosipulinkynsiä
laakerinlehtiä ja timjamia

Pavut liotetaan yön yli runsaassa vedessä. Huuhdellaan hyvin.

Kiehautetaan pavut sopivassa määrässä vettä. Kuoritaan vaahto pinnalta. Lisätään kuutioitu pekoni, viipaloitu porkkana, valkosipulinkynnet ja laakerit sekä timjami. Keitellään hissukseen 40 minuuttia. Siivilöidään ja säästetään keitinliemi.

4-5 ankanrasvaan säilöttyä ankankoipea
lammas- tai jotain muuta hyvää makkaraa
muutama sipuli
loraus tomaattiketsuppia (kyllä!)
suolaa ja pippuria
2 dl leivänmuruja
persiljaa

Uuniin 175°C.

Nostellaan koivet tölkistä ja ruskistetaan ne, sekä makkarat, kuumalla valurautapannulla. Kuullotetaan sipulit jälkilämmöllä. (Tölkkiin jääneen ylimääräisen ankanrasvan siivilöin ja valutin jääpalapussiin. Nyt on pakastimessa odottamassa kätsyi paistokuutioita.)

Siirretään papuseos, makkarat, ankka ja sipulit pataan. Ankasta suli aika paljon rasvaa pannulle, sen kaadoin päälle. Maustetaan ainekset lorauksella ketsuppia, suolalla ja pippurilla. Päälle kaadetaan sen verran papujen keitinlientä, että ainekset juuri ja juuri peittyvät.

Uuniin kolmeksi tunniksi. Kansi pois ja leivänmurut päälle. Annetaan olla vielä puoli tuntia ja otetaan sitten uunista. Tarjoillaan heti. Päälle persiljasilppua.

DeliDeli laittoi ripeästi matkaan maistuvat ankankoivet.

Joululahjavinkki! Siis Cassis, ei noi purjot.

Kuka tietää mikä elokuva?

Yann Tiersen: Comptine d'un autre été

Appelsiinifudge ja joulukortit

2011-11-20T14:20:00.001+02:00

Normaalisti en alkaisi tekemään mitään tällaisia suklaajuttuja itse, mutta fudgen kilohinta on niin järjetön, että päätin kokeilla sen itetekemistä. En tosin nyt oo varma, että tuliko tästä ihan oikeaa fudgea, suklaalevyä vai konvehtia vai mitä, mutta on nää aika hyviä.

Resepti on Leif Mannerströmmin uudesta Perinteistä joulupöytään kirjasta.

Suklaa-applesiinifudge resepti

400 g kondensoitua maitoa
400 g tummaa suklaata
125 g huoneenlämpöistä voita
ripaus suolaa
1 appelsiinin raastetu kuori

Vuoraa 20x20 cm vuoka kelmulla. Paloittele suklaa ja voi. Kuumenna kondensoitu maito kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Lisää muut ainekset. Sekoita tasaiseksi ja kippaa vuokaan.

Anna jäähtyä ainakin 4 tuntia jääkaapissa.

Hillotut appelsiininkuoret

appelsiininkuori suikaloituna
1 dl vettä
1 dl sokeria

Kiehauta suikaleet tilkassa vettä 30 sekunnin ajan. Siivilöi vesi pois. Toista kolme kertaa. Tällä tavoin kuorista lähtee kuulemma kitkeryys.

Kiehauta 1 dl sokeria ja vettä. Lisää kuoret liemeen. Anna jäähtyä kaikessa rauhassa (ainakin puoli tuntia) ja siivilöi lopuksi.

Suklaan temperointi

200 g tummaa suklaata (70%)

Jostain syystä Leif ei reseptissään neuvonut temperoimaan kuorrutukseen käytettävää suklaata, mutta oon nyt lukenut niin monesta blogista, että näin kuuluu tehdä, niin näin sitten tehtiin. Idea on, että temperoitu suklaa ei heti tahmaa sormiin, ja että se on muutenkin parempaa, kiiltää ja mitä kaikkea.

Tumma suklaa temperoidaan näin: Lämmitetään ensin 48–50°C asteiseksi vesihauteessa, jäähdytetään sitten 27–28°C asteiseksi ja lämmitetään lopuksi 31–32°C asteiseksi.

Viimeistely

Lopuksi fudgenpalaset dippaillaan temperoituun suklaaseen ja päälle ripotellaan hillottua appelsiininkuorta.

Leif neuvoo, että fudget kannattaa ottaa ainakin puoli tuntia ennen kuorruttamista huoneenlämpöön. Vaan minäpä ohitin tämän vaiheen "turhana". Siinä kävi sitten vain niin, että kylmät fudget jäähdyttivät kuorrutussuklaan ja kuorrutuksen kanssa homma meni tosi sähläämiseksi. Ekat onnistui vielä ihan suht ok, lopuista tuli aika surkuhupaisan näköisiä :)

Sellainen kumma juttu tässä reseptissä on, että ei tuo kuorrutukseen varattu suklaa minusta riitä kaikille fudgen paloille. Ite sain kuorrutettua vain kolmanneksen paloista. Se hyvä puoli tässä oli, että nyt voi huomenna ottaa vielä uuden kuorrutuskierroksen, kun ei tuo eka mennyt täysin putkeen.

Nyt odottelen, että Madam L saapuu, niin päästään sitten syömään muutaman suklaa-appelsiinifudge glögin kanssa.

Glögille kaveriksi. Tänään on kokeilussa Loimu 2011.

Askartelin joulukortit äiteelle ja mummille. Joulu on tulossa nääs.

Kreetalainen youvetsi

2011-11-14T20:55:00.003+02:00

Kesälomalla Kreetalla, reilut 20 vuotta sitten, loman ensimmäisenä päivänä, tilasin hotellin ravintolassa annoksen youvetsia ja tykäistyin siihen heti. Jyväpastaa ja lihaa savikulhossa, tomaattia, makuja, oikein hyvää. Itse asiassa tykkäsin ruoasta niin paljon, että tilasin saman annoksen loman kaikkina muinakin päivinä. Paitsi viimeisenä. Tein myönnytyksen ja suostuin maistelemaan jotain uutta. Se oli paha virhe! Olisi pitänyt tilata youvetsia. Vieläkin vähän kismittää.

Youvetsi resepti

n. 1 kg luullista karitsan paistia tms. sopivaa
600 g tomaattimurskaa
400 g jyväpastaa
1 l vettä
kanelitanko
suolaa ja pippuria
parmesaania
kuutioitua fetajuustoa

Ensitöikseni otin karitsan tunniksi huoneenlämpöön. Karitsan paloittelin ja ruskistin palat valurautapannulla voin ja öljyn seoksessa. Samaisella valurautapannulla kuullotin sipulit ja lisäsin ne myös pataan. Myös paistin sisällä möllöttänyt ihana luu päätyi pataan. Päälle tuli tomaattimurska ja 1,1 litraa kiehuvaa vettä. Sekaan vielä mausteet ja nokare voita.

Uunin olin lämmittänyt 180°C asteeseen, siellä pata sai porista 2 tuntia. Nostin sitten luun pois padasta ja irrotin siitä loput lihat. Kanelitangon poistin. Lisäsin pastan pataan ja siirsin padan takaisin uuniin 15 minuutiksi.

Tämän jälkeen alkoi olla valmista. Fetakuutiot pyöräytin sekaan ja päälle raastoin parmesaania. Resepti on Tessa Kirosin kirjasta Hillasoilta oliivilehtoihin.

Vihreä salaatti

Monenlaisten pataruokien paras kaveri on mielestäni vihreä salaatti. Pataruoka kun yksinään voi olla aika jynkytystä, niin salaatti on sille hyvä vastapaino. Vihreän salaatin tein näin:

Tarvitaan vähintään kolmea eri lajia salaattia. Tähän tämänkertaiseen tuli friseetä, rucolaa ja suolaheinää. Salaatit upotin kylmään veteen ja linkosin sitten kuivaksi. Siirsin jääkaappin rapsakoitumaan.

H-hetkellä sivelin tarjoilukulhon pohjan ja reunat valkosipulin kynnellä. Salaatit kulhoon, vähän suolaa, varovasti mustapippuria, hiukan oliiviöljyä ja hyvää balsamicoa. Pyöräytys. Ei muuta.

Ruokahaaste

Ja koska youvetsi on selvä lohturuoka, niin osallistun tällä kreetalaisella makaronilaatikolla myös tämän kuukauden ruokahaasteeseen Northern Comfort.

Kreetalla luulin vielä syöneeni riisiä. Totuus valkeni myöhemmin.

Suomalainen karitsa on ihan parasta

Sunnuntaisesta unohtui fetajuusto...

...mutta lämmityskierrokselle löytyi myös sitä fetaa.

2011-11-14 Ankerias Vipunen The Sugarhill Gang: Rapper's Delight

Asazuke lantusta

2011-11-10T23:27:00.004+02:00

Sauvajyvänen haastoi minut mukaan Uuden mustan järjestämään juureshaasteeseen ja aiheena on, tattataa! lanttu. Tunnetaan täälläpäin myös Akilleen kantapäänä, sillä en ole eläessäni onnistunut tekemään siitä mitään hyvää. Haasteessa oli siis haastetta kerrakseen.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin yrittämään japanilaista pikapikkelsiä asazukea. Asazuke kun voidaan tehdä lähes mistä kasviksesta vaan (paitsi perunasta) ja koska nauris on yksi suosituimmista asazukeaineksista, niin ajattelin että mikseipä se onnistuisi myös lantusta.

Lanttuasazuke resepti

pala lanttua
hiukan punakaalia
pala liotettua kombua
1% suolaa siitä mitä lanttu, kombu, ja punakaali painaa
kuivattu chili
pannulla paahdettuja seesaminsiemeniä
1 tl riisietikkaa
0.5 tl sokeria

Aluksi tein mandoliinilla lantusta ohutta viipaletta ja suikaloin viipaleet veitsellä.

Suikaloin sekaan myös liotetun kombun ja vähän punakaalia. Päälle murskasin kuivattua chiliä. Ihan vähän vaan. Lisäksi vielä paahdettuja seesaminsiemeniä sekaan.

Maustoin seoksen suolalla ja prässäsin sen lautasen ja kivipainojen alle puoleksi tunniksi. Puolen tunnin kuluttua kasviksista oli irronnut aika paljon nestettä, jonka puristin pois. Nesteen mukana lähtee kuulemma kaikenlainen kitkeryys. Ehkäpä näin on, mutta ainakin nesteen mukana asazukesta poistui ylimääräinen suola.

Koska söin asazuken ylikypsän, bbq-soosilla mobatun porsaankyljen kera, niin lisäsin asazukeen vielä pienen lorauksen riisietikkaa ja hyppysellisen sokeria. Ajattelin että tällainen etikalla ja sokerilla viimeistelty lanttuasazuke käy hyvin yhteen rasvaisen possun kanssa. Ja kävihän se. Yksinään asazuke ei mitään suurta vaikutusta tehnyt, mutta yhdessä possun kanssa se toimi oikein hyvin, ja siten oon lopputulokseen melko tyytyväinen. Purutuntumaa löytyi vastapainoksi pehmeälle possulle ja riisille, jota olin myös keittänyt, ja makumaailma oli moniulotteinen ja mielenkiintoinen.

Lisäksi tarjolla oli kuppi miso-keittoa.

Ensi viikon haaste

Ensi viikon palsternakkahaasteeseen haastan nyt puolestani Hirame-no-me-blogin Hiramen. Toivottavasti Hirame innostuu haasteesta, sillä tahtoisin kovasti nähdä mitä kaikkea kummaa hän saa palsternakasta tehtyä.

2011-11-10 Ankerias Vipunen
Rutabaga: Mots D'amour

Itse tehdyt ramen alkalinuudelit

2011-11-06T21:58:00.004+02:00

Alkaliparistot kaikki tietää, mutta ruoanlaiton yhteydessä alkaalisuus ei ehkä ole kaikille vielä niin tuttu juttu. Ei ollut minullekaan, mutta David Changin Lucky Peach lehden Ramen numerosta löysin aiheesta mielenkiintoisen artikkelin.

Alkali eli emäs on hapon vastakohta. On olemassa ainakin yksi tavallinen keittiöaines, josta tätä alkaalisuutta löytyy. Moni varmaan tietääkin sen vanhan kikan, että kun hapot kuplii vatsalaukussa, eli närästää, niin soodalla sen saa tasoittumaan. Ja juuri sitä soodaa tässä reseptissä käytetään myös näihin itse tehtyihin ramen-nuudeleihin.

Miltä se alkalisuus sitten maistuu? Sitä voi helposti testata. Otetaan hiukan ruokasoodaa, lisää tilkka vettä, niin että syntyy tahna. Kastetaan sormenpää tahnaan ja maistetaan. Ei tee suurta vaikutusta? Ei tehnyt minuunkaan, mutta ei anneta sen häiritä, sillä alkalisuus kyllä parantaa nuudelien makua. Eikä vain nuudelien. Toinen esimerkki on herkulliset meksikolaiset masa harina tortillat. Meksikolaiset ovat oppineet alkalikäsittelemään maissinsa. Italialaiset eivät sitä osaa. Polentasta ei samaa makua löydy.

Ruokasoodan metamorfoosi

Jotta soodaa voidaan käyttää nuudelien valmistamiseen, niin se pitää ensin lämpökäsitellä. Uuniin 100-125°C astetta, pari desiä soodaa leivinpaperin päälle ja annetaan olla uunissa tunti. Tämä muuttaa sen kemiallisen koostumuksen oikeanlaiseksi. Kannattaa tehdä kerralla reilumpi satsi, säilyy iäisyyden.

Alkalinuudelit resepti

400 g vehnäjauhoja
4 tl lämpökäsiteltyä soodaa
100 g kädenlämpöistä vettä
100 g kylmää vettä

Mitataan kädenlämpöinen vesi taikinakulhoon ja sekoitetaan siihen sooda. Lisätään kylmä vesi ja jauhot.

Vaivataan yleiskoneen taikinakoukulla ensin 5 minuuttia ja kääritään sitten taikina kelmuun. Annetaan levätä huoneenlämmössä 20 minuuttia. Vaivataan 5 minuuttia lisää, kelmutetaan uudestaan ja siirretään jääkaappiin ainakin tunniksi lepäämään.

Kiinalaiset ei varmaan mitään italialaisia pastakoneita käytä, mutta itse en alkaisi tätä ilman sitä tekemään, varsinkin kun alkalinuudelien taikina on huomattavasti vaikeammin työstettävä kuin se italialainen tuorepasta.

Suurimmalla aukolla kantsii taikina kammeta ensin muutama kerta läpi, ennen kuin alkaa pienentää. Itselle kävi niin, että parilla ekalla läpiajokerralla taikina repeili pahaenteisesti, mutta kyllä se sitten siitä.

Kun sain taikinan haluamani paksuiseksi, niin ajoin sen vielä spagettiosasta läpi ja kippasin nuudelit saman tien kiehuvaan ja reilusti suolattuun veteen. Siellä ne saivat kiehua minuutin verran.

Tässä on nyt sitten vaaran paikat, kun kaikki alkaa olla valmista. Jos ramenit kippaa siivilään, niin klimppi on aika lähellä. Kylmää vettä päälle ja tärkkelyshuuhtelu pelasti minut katastrofilta. Sillai sain ne irtonaisiksi. Toinen keino olisi nostella nuudelit keitinliemestä suoraan ramen-liemeen tai keittää ne suoraan siinä ramen-liemessä. Jos siis aikoo tarjota ne tyypilliseen tapaan liemessä, kuten mekin teimme tällä kertaa.

Kanakeitto

Samainen David Chang antoi kyseisessä lehdessä myös tällaisen kanakeiton reseptin, joten päätin kokeilla sitä, kun nyt kerran oli näitä omatekoisia nuudeleita tekeillä.

Kanakeitto varten keitin yhden Pajuniemen luomukanan (saksilla paloiteltu) suolatussa vedessä. 2,5 tuntia otti. Liemen siivilöin ja kanan perkasin. Lihat kanasta maustoin soijalla ja mustapippurilla.

Lisäksi keitin pienen kasvisliemen. Tämä oli hassu juttu. Kana ja kasvikset keitettiin erikseen. En tiedä miksi, mutta hyvää tuli.

Kasvislientä varten tarvitaan:

sipuli
2 salottisipulia
2 kevätsipulia
tähtianis
korianterin siemeniä
pari chilipalkoa
muutama mustapippuri
valkosipulinkynsiä

Keitellään kasvisliemen aineksia hiljalleen 45 minuuttia. Siivilöidään. Vettä oli aluksi puoli litraa ja kun keittäminen oli ohi, niin se oli redusoitunut puoleen.

Yhdistetään kasvisliemi (2,5 dl) 1 litraan kanalientä. Kiehautetaan. Lisätään tarvittaessa soijaa ja suolaa.

Laitetaan soppalautasen pohjalle perattuja kananpaloja. Kaadetaan päälle nuudelit ja liemi. Voi vähän koristella, esim. kevätsipulilla ja chilillä. Syömäpuikot oikeaan ja lusikka vasempaan käteen. Vasureilla toisinpäin. Saa hörppiä.

2011-11-06 Ankerias Vipunen

Death Hawks, Death Has No Reprieve:

Death Hawks - Death Has No Reprieve from Juho Tanskanen on Vimeo.

Rikki revitty possu

2011-11-02T16:36:00.003+02:00

Tämä on ihan järjettömän hyvää.

Rikki revityn possun resepti

possun etuselkää tai lapaa tai molempia
1 rkl suolaa per puoli kiloa possua
1 rkl sokeria per puoli kiloa possua
mustapippuria
öljyä

Hierotaan mausteet possuun. Annetaan maustua 24 tunnin ajan.

Öljytään possu ja laitetaan se 125°C asteiseen uuniin. Paistetaan 6 tuntia. Sivellään pintaan silloin tällöin possusta sulanutta rasvaa.

Otetaan possu pois uunista. Annetaan lihan vetäytyä vähintään puoli tuntia. Otetaan kaksi haarukkaa ja revitään possu suikaleiksi.

Käyttötapoja rikki revitylle possulle voi keksiä loputtomasti. Kokeile esimerkiksi bánh mì patonkien välissä. Tai mätä vaan suoraan haarukalla suuhun. Ihanaa.

2011-11-02
Ankerias Vipunen

Totalcult: Pig Tok Rocker

Voissa paistettuja ahvenia ja sauce à la bière à la Ahmija

2011-10-29T00:02:00.001+03:00

Iltapalaksi paistoin muutaman ahvenfileen, joille keitin kaveriksi olutkastikkeen, jonka reseptin olin löytänyt Ahmijan blogista. No, eihän se kastike nyt tuossa kuvassa sitten näy, mutta eipä se mitenkää erityisen kuvauksellinen kastike ollutkaan. Hyvältä se kuitenkin maistui.

Annoksen kokosin siten, että keskelle pilkoin kaksi perunaa ja kippasin kastikkeen siihen sitten päälle. Ahvenet laitoin perunoiden ympärille ja päälle silppusin persiljaa. Maut toimi oikein hyvin yhteen. Teen tätä varmasti toistekin. Lisäksi söin muutaman siivun kauravehnäleipää, jonka päälle tuli voita ja Pajuniemen perinteistä palvia. Ruokajuomana oli loput siitä olutpullosta, joka oli avattu kastiketta varten.

Olutkastikkeen resepti löytyy täältä. Määrän puolitin, riitti just yhdelle. Oluena käytin Weihenstephaner Hefeweissibier Leichtiä. Helppo nimi muistaa! Ahmija oli suositellut Hoeagaardenia, mutta sitä ei sattunut löytymään. Kummatkin ovat kuitenkin käsittääkseni vehnäoluita. Korjatkaa jos oon väärässä.

Ahvenet paistoin näin: Ahvenfileet suolataan ja pippuroidaan. Pannun saa kuumentaa melko kuumaksi. Pannulle voita ja öljyä, fileet paistumaan. Lastalla voi vähän painaa alussa fileitä pannuun, että eivät käpristy. Sitten, aina välillä, tunnustellaan sormella fileitä. Jos ne tuntuvat vielä kylmiltä niin otetaan iisisti. Jos filee taas on sormenlämpöinen, niin on aika kääntää se. Sellainen puoli-koko minuutti toiselta puolelta ja sitten filee pois pannulta. Tulee hyvää.

Huomenna mennää kirjamessuille. Onko kukaan muu menossa? Hyvää viikonloppua kaikille!

2011-19-28 Ankerias Vipunen

Pariisin Kevät: Tuu rokkaa mun tanssilattiaa

Chicken paprikash Pajuniemen kanasta

2011-10-27T17:02:00.004+03:00

Tämä resepti on siskonmiehen suvun perinneherkku, joka on joskus aikoinaan matkannut Unkarista Yhdysvaltoihin jonkin siirtolaisesi-isän mukana. Pikkusysteri lähetti sen nyt minulle takaisin tänne Eurooppaan, joten päätin sitä testata. Ensi piti vain löytää kattilaan sopiva kana.

Perinteisesti kanan löytäminen ei ole ollut ihan helppoa. Vaan nytpä kävi sellainen onnenpotku, että Riksun Citymarketin pakastealtaasta sellainen jopa löytyi. Eikä mikä vain kana, vaan oikea kotimainen Pajuniemen luomukana. Olin ollut siinä uskossa, että kyseisiä luomukanoja saa tällä hetkellä kokeiluluontoisesti vain pääkaupunkiseudun Cittareista, mutta nyt on näemmä jakelu laajentunut myös tänne. Hieno homma!

Paprikás csirke resepti

Pajuniemen luomukana (n. 1 kg)
n. 600-800 g sipulia
vihreä paprika
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 rkl paprikajauhetta
1 tl cayannepippuria
2 dl valkoviiniä
vettä
suolaa ja pippuria
ranskankermaa

Kanan paloittelin saksilla 5 osaan. Nahan irrotin ja ruskistin palat valurautapannulla. Kun kana oli hoidettu, niin kuullotin vielä silputut ja paloitellut sipulit, porkkanat ja paprikat samalla pannulla samassa rasvassa. Kasvien sekaan myös suolat, paprikajauheet ja muut mausteet.

Kaikki vaan kattilaan. Loraus valkoviiniä. Vettä sen verran päälle, että kananpalat peittyivät. Hiljalleen sai porista liedellä 2.5 tuntia.

Suurin pulma tässä tuli siinä, kun mietin että miten tämän oikein tarjoilen. Kotitekoisten nuudelien kera chicken paprikashia kait useimmiten tarjoillaan. Ensin meinasin tehdä tagliatellesatsin, mutta sitten mietin, että se ei kyllä ime itseensä tuota lientä kovinkaan hyvin. Päädyinkin keittämään kupilliset riisiä ja käytin sen keittämiseen kyseistä paprikashlientä. Yhden rintapalan ja yhden koiven lihat perkasin joukkoon. Siitä riitti hyvin kahdelle hengelle. Päälle nokare ranskankermaa.

Osan liemestä siivilöin ja tarjosin sen glögilaseista. Rasvan kuorin pois päältä. Tarkoitus oli laseista hörppiä lientä samalla kun syötiin riisiä (perinteinen pitkäriisi), mutta liemi oli niin mahdottoman kuumaa ja jäähtyi niin hitaasti, että ehdittiin syödä riisi jo ennen kuin päästiin lientä hörppimään. No eipä se pahemmin haitannut, ensi kerralla sitten parempi ajoitus.

Päälle nokare ranskankermaa

Liemi hörpittiin glögikupeista. Kuumaa!

Sauvajyvänen teki muuten Pajuniemen luomukanasta viime viikonloppuna viilokkia. Käykää tsekkaa.

2011-10-27 Ankerias Vipunen

The Charlie Daniels Band: The Devil Went Down To Georgia

Naudankieltä ja perunalettuja v.3

2011-10-24T17:33:00.000+03:00

Aloin alunperin kehittelemään tätä reseptiä, kun löysin vähän huonosti mitään tarjoiluehdotuksia naudankielelle. Tämä oli nyt kolmas versio ja paras tähän asti, vaikka parantamisen varaa jäikin vielä.

Paistettu kieli ja perunaletut ovat olleet mukana joka versiossa, kaikki muu on vaihtunut. Yhteensä elementtejä lautasella on aina ollut 5 kpl. Tällä kertaa käytin lisäksi aiemmin viime viikolla marinoituja sieniä, ketunleipää ja piparjuurikastiketta.

Ensi kerralla aion kokeilla röstiperunoita perunalettujen sijaan ja parannella kastiketta. Muuten tämä alkaa olla aika valmis resepti. Ketunleivät ja sienet olivat oiva lisä ja ne on nyt kanonisoitu.

Naudankieltä ja perunalettuja - resepti:

paistettua naudankieltä
perunalettuja
marinoituja suppilovahveroita
ketunleipiä
piparjuurikastike

Annoksen kokoamisessa ei ollut mitään sen kummempaa. Esillepanoa täytyy tosin vielä miettiä. Eri ainekset syntyivät näin:

Naudankieli

Pestään kieli ja keitetään sitä sitten 3 tuntia hiljalleen porailevessa ja reilusti suolatussa vedessä. Pinnalle muodostuva vaahto kuoritaan pois. Veteen voi lisätä valkopippureiden ja laakerinlehtien lisäksi sipuleita, porkkanoita yms. makua antamaan.

Keittämisen jälkeen kieli nostetaan vedestä ja kuoritaan. Poistetaan epämääräisyydet. Pudotetaan kieli takaisin liemeen ja annetaan liemen jäähtyä. Jäähtymistä voi nopeuttaa nostamalla kattilan tiskialtaaseen ja täyttämällä altaan sitten kylmällä vedellä. Säilytetään yön yli jääkapissa.

Nostetaan kieli aamulla pois liemestä ja otetaan se tuntia ennen paistamista jääkaapista. Viipaloidaan. Paistetaan kuumalla pannulla, liemen pinnalta kuoritussa rasvassa, viipaleiden pinnat ruskeiksi.

Perunaletut

3 keskikokoista perunaa
1 keskikokoinen sipuli
0.5 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
suolaa, pippuria ja jauhettua muskottia

Raastetaan juurekset ja sekoitetaan sitten kaikki. Annetaan jauhojen jonkin aikaa turvota. Paistetaan voissa lettupannulla. Sellaiset 4 minuuttia per puoli keskilämmöllä.

Piparjuurikastike

Keittelin naudan keittämisen ohessa syntyneestä liemestä ja kermasta kastikkeen, jonka maustoin raastetulla piparjuurella, kuivatuilla ja murskatuilla suppilovahveroilla sekä suolalla ja pippurilla.

Ketunleivät eli käenkaali

Madam L kysyi minulta, että jos ei olisi ollut ketunleipiä, niin mitä olisin niiden sijaan käyttänyt. En oikein keksinyt mitään vaihtoehtoa, joka olisi innostanut, mutta nyt muistin että viime versiossa oli kuusenkerkkiä. Ne toimivat myös hyvin, niiden sesonki on vaan kovin lyhyt. Ketunleipiä sen sijaa saa pitkin kesää ja vielä nytkin syksyllä.

2011-10-24 Ankerias Vipunen Paola & Chiara: Beautiful Maria Of My Soul

Marinoidut suppilovahverot ja uudet hienot patalaput

2011-10-18T22:39:00.003+03:00

En ole tänä syksynä paljon mitään säilönyt, kun edellisvuotisiakin hilloja yms. on niin paljon vielä syömättä, mutta tänään innostuin kuitenkin säilömään suppilovahveroita. Madam L löysi vahverot metsien kätköistä eilen ja kiikutti ne sitten minulle, joten pitihän niistä sitten yrittää tehdä jotain oikein hyvää.

Reseptin löysin Hesarin kuukausiliitteestä ja nämä säilötyt sienet sopivat kuulemma oikein hyvin kaikkien liharuokien lisukkeeksi. Niin niitä meinaan myös tarjoilla.

Marinoidut suppilovahverot - resepti

1 - 2 l suppiksia
2 dl sokeria
2 dl väkiviinietikkaa
4 dl vettä
laakerinlehti, muutama maustepippuri ja neilikka

Ensin kiehautetaan liemi ja lisätään sitten vahverot. Keitetään minuutin verran.

Siirretään sienet puhtaaseen säilöntäpurkkiin ja annetaan jäähtyä ennen kylmiöön siirtämistä. Sienten annetaan marinoitua ainakin pari päivää ennen käyttöä. Säilyvät kuukausikaupalla.

Liemi vaikutti minusta hyvältä. Tarkoitan että sokeria oli tarpeeksi. Ei ole kiva jos etikkasieniä syödessä joutuu kovin irvistelemään.

Uudet patalaput. Kainuulaista käsityötä. Hyvän ihmisen tekemät. Kiitos.

2011-10-18 Ankerias Vipunen Kolmas Nainen: Syksy rannalla

Arzak uppomunat

2011-10-15T11:27:00.002+03:00

Lauantaiaamu ja uimaan oon lähdössä ihan just. Äsken söin lautasellisen ruispuuroa aamupalaksi. Ja sen kaveriksi tuli pari uppomunaa. Yleensä meikäläisen uppomunista ei oikein mitään tuu. Munat on joko liian vanhoja tai muuten ei vaan pyörteet toimi.

Tällä kertaa tein kuitenkin uppomunat Arzak-kikalla. Arzak on fiini ravintola San Sebastianissa, Pohjois-Espanjassa, jossa nämä munat keksittiin. Siitä siis nimi reseptille ja tässä se resepti:

Arzak uppomunien resepti

kananmunia
oliiviöljyä
suolaa

Sivellään ensin johonkin sopivaan kuppiin asetettu kelmu oliiviöljyllä. Muna keskelle ja vähän suolaa päälle. Kierretään pussiksi ja sidotaan pussi kiinni keittiönarulla, joka on sen verran pitkä, että voit sitten pidellä kiinni siitä kun munia keitetään.

Kiehauta kattilassa vesi. Vähennä lämpöä ja anna kiehumisen tasaantua, niin että vesi poreilee rauhallisesti. Lisää munat naruista kiinni pitäen ja keitä tasan 4 minuuttia 20 sekunttia. Ole koko aika haukkana vieressä, ja katso että munat eivät osu kattilan pohjaan tai reunoihin.

Nosta munat vedestä, anna niiden jäähtyä minuutin verran ja poista sitten kalvo varovasti.

Oliiviöljyä ei kantsi unohtaa

Ei muuta kuin pussukka sitten kiinni

Kuin herran kukkarossa

Valmis!

Niin ja nyt sinne uimaan. Hyvää ja iloista viikonloppua kaikille!

2011-10-15 Ankerias Vipunen Frankie Goes To Hollywood: Relax

Kanaa ja munaa - Oyakodon

2011-10-08T20:05:00.004+03:00

Mikä sopii kanan kanssa yhteen? Tietysti kananmuna! Tämä se on kuulkaas kiva japanilainen lohturuoka. Oyakodon tarkoittaa vanhempaa ja lasta. Näin tietää viisas Wikipedia kertoa. Kanan ja munan alle tulee riisipeti ja se on suurinpiirtein siinä. Parhaat asiat on yksinkertaisia.

Oyakodonia pääsin syömään ekaa kertaa vuosi sitten näihin aikoihin Kiotossa. Ruokapaikan emäntä pelästyi mua länkkäriä suuresti ja ilmoitti heti, selvällä englannin kielellä, että hän ei osaa sanaakaan englantia. Vähän vaikeahan sitä oli uskoa.

Paikka oli sellainen hiukan nuhjuinen ja pöydissä istui vain kantaväestöä. Vaikka Kiotossa vilisee turisteja kauhiat määrät, niin nämä olivat onnistuneet jotenkin piilottamaan itsensä gaijineilta. Aina siihen asti, ainakin sinä päivänä. Vaan minäpä pamautin sitten paikalle.

Oven vieressä oli kuvat annoksista, mutta ne näyttivät kaikki tosi omituisilta, vaikka olin opetellut mainion Umami-kirjan tiedot suunnilleen ulkoa ja luulin tietäväni paikalliset herkut. Umpimähkään osoitin sitten vaan jotain ja sain oyakodonia pöytään. Vasta kotimaassa sain selvitettyä annoksen nimen, mutta heti paikan päällä tiesin, että kyseessä oli sen reissun paras ateria.

Oyako donburi resepti (1 annos)

1 dl pyöreäjyväistä riisiä
1 Viskilän kukonpojan koipi
kananmuna
salaattisipulia
3 rkl dashia
1 rkl soijaa
1 rkl miriniä
1 tl sokeria

Ihan ekaksi kypsensin kukonkoiven uunissa.

Koiven kypsyessä pesin ja keitin riisin japanilaiseen tapaan. Sitten vatkasin munan, silppusin salaattisipulin sekä sekoitin dashin, soijan, mirinin ja sokerin yhteen.

Kun koipi oli kypsä, niin perkasin siitä lihat. Riisin siirsin kuppiin ja lämmitin pannun kuumaksi. Kuumalla pannulle heitin dashi/soija/mirin/sokeri-liemen ja kukonpalat, annoin kiehua hetken, ja lisäsin sitten kananmunan. Kananmunalle riittää n. 30 sekunttia pannulla, sen kuuluu jäädä varsin löysäksi. Munaa ei mennä lastalla enää pannulla pyörittelemään, mutta pannua kuuluu vähän ravistella.

Lopuksi kippasin muna/kukko-seoksen riisin päälle. Se oli siinä. Ja oli ihan niin hyvää kuin muistinkin.

Tältä se näytti siellä Jaappanissa. Jotain ihme juomaa tarjosivat tämän kanssa. Ei mitään hajua mitä se oli.

2011-10-08 Ankerias Vipunen Air: Alone in Kyoto

Vietnamilaiset Bánh mì patongit

2011-10-07T22:24:00.005+03:00

Kaikki äitini reseptit-blogin Nanna oli tehnyt herkullisen oloisia bánh mì-patonkeja ja minun alkoi tehdä niitä niin mieli, että tässä tulee nyt sitten minun versioni.

Olen jotenkin hulluna kaikkiin tällaisiin juttuihin, joissa herkulliset täytteet kääritään vehnäjauhoihin. Tortillat, hampurilaiset, raviolit, pelmenit, gyozat, cha siu baot, lihapiirakat, samosat, ... mitä kaikkia, ai että on hyvää. Ja nyt tällä kertaa siis bánh mì-patonkeja, jotka ovat takuulla yksi ranskalais-vietnamilaisen yhteistyön kauneimmista helmistä.

Patongit

Aluksi suunnittelin, että olisin tehnyt patongit aitoon vietnamilaiseen tyyliin. Vietnamilaiset patongit kun ovat kuulemma ihmeellisen rapeakuorisia ja kuohkeita. En vaan löytänyt mistään näiden patonkien ohjetta, ainakaan mitään luotettavan oloista, joten piti pärjätä sitten perinteisellä tyylillä ilman riisijauhoja ja mystiikkaa.

Aamulla:

125 g vettä
100 g vehnäjauhoja
pieni nokare hiivaa (2 g)

Sekoitetaan ja jätetään huoneenlämpöön muhimaan.

Illemmalla:

190 g vehnäjauhoja
70 g vettä
1 tl suolaa
pieni nokare hiivaa (2 g)

Aineet taikinakulhoon. Vaivataan yleiskoneella 10 minuuttia. Annetaan taikinan levätä tunnin verran. Leivotaan kolme patonkia. Annetaan kohota. Uuniin 250 °C. Patongit sisään. Paistetaan kunnes patongeissa on kaunis väri.

Nämä patongit on vähän muokattu versio viva ciabatta-ohjeesta.

Marinoitu porkkana

Ja tämä porkkanalisuke sitten taas on variaatio Sillä Sipuli-blogista löytyneestä marinoitujen punasipulien ohjeesta.

Punaviinietikka on korvattu vain riisietikalla ja sipulit porkkanalla. Ja aivan kuten niistä sipuleista, niin myös näistä porkkanoista tuli ihan älyttömän hyviä!

suikaloitu porkkana
0.5 dl riisietikkaa
1 dl sokeria
hyppysellinen suolaa
loraus seesamiöljyä

Suikaloidaan porkkana oikein ohuiksi suikaleiksi. Sekoitetaan marinadin ainekset, niin että sokeri liukenee etikkaan. Lisätään porkkanasuikaleet ja annetaan marinoitua ainakin tunnin verran.

Muut ainekset

rikki revittyä possua
maksapateeta
suikaloitua kurkkua
korianteria
kotitekoista majoneesia
nuoc cham-chilikastiketta (niin hyvää!)

Sitten kun kaikki ainekset olivat viimein pöydällä, niin ei muuta kuin bánh miitä kokoamaan. Majoneesi jäi varsin löysäksi, mutta ei sekään oikeastaan haitannut, kostuttipahan leivän kivasti. Muuten kaikki meni aika hyvin nappiin ja olin lopputulokseen todella tyytyväinen.

Ja koska tänään olin ainut syöjä, niin söin kaikki ite! No, okei, kolmatta patonkia en enää jaksanut. Ruokajuomaksi olutta. Karhua. Sitä minä melkein aina hörpin, kun olutta juon. Pitäisi varmaan kysyä Ahmijalta vähän olutvinkkejä.

Tämä oli myös sillai hauska resepti, että tuli kerralla hyödynnettyä monesta eri ruokablogista opittuja juttuja.

2011-10-07 Ankerias Vipunen

Ravintola Ateljé Finne - kelpo ruokaa yllättävän edullisesti

2011-10-02T19:37:00.001+03:00

Olisipa tuo maksa-annos minun tekemä, mutta ei se ole. Lauantaina tehtiin näet tehoratsia Ravintola Ateljé Finneen, joten pääsen nyt leikkimään ravintolakriitikkoa, kun mulla on kerran tällainen kähee ruokablogikin.

Vouhkaan ensin tuosta maksasta, koska se oli aterian kohokohta. Maksa oli täydellisesti paistettu ja siinä oli ihana rapsakka pinta. Päälle oli ripoteltu friteerattua lehtipersiljaa, joka oli maksan kanssa aivan täydellinen kombo. Myös tomaattisiivut, purjo ja kaprikset(?) kävivät maksan kanssa hyvin yhteen. Ihan tosi hyvä annos, suosittelen kaikille maksan ystäville ja niille jotka haluaisivat olla maksan ystäviä.

Alkuruokana oli balsamicomarinoitua silakkaa, joka tarjottiin suppilovahveroiden kera. Minusta on jotenkin jännittävää, kun kala ja sienet yhdistetään. Tykkäsin. Lisäksi syötiin sellaisia hassuja pieniä sämpylöitä. Parempiakin sämpylöitä on syöty, mutta kyllähän niitä nälkäänsä popsi.

Madam L:n pääruoka oli ahvenpallukka porkkanakastikkeella. Pallukka oli niin iso, ettei L jaksanut syödä sitä kokonaan, niin minä sain sitten syödä loput. Ihan hyvä pallukka, mutta olihan se aika hötöä. Ei annettu tälle annokselle kovin korkeita pisteitä.

Jälkiruokana oli lakritsivanukas. Jostain syystä tilaan aina näitä bruleejuttui jälkkäriksi, vaikka ei sitä sokerikuorrutusta tunnu täällä kotomaassa oikein kukaan osaavan tehdä. Tää vanukas ei ollut ihan huono, mutta olisi se sokerikuorrutus voinut olla vähän ohuempi. Ei tämä vanukas kuitenkaan sellainen katastrofi ollut kuin viime kesänä Juuressä syöty kuusenkerkkäbrulee. Ja siitä iso plussa, että vanukkaan päälle ei oltu lykätty mitään turhakkeita, yrttei tai marjoja.

Ai niin, juotiin me viiniäkin. Ateljé Finnestä saa kuulemma harvinaisia ja hyviä viinejä hyvään hintaan. Siitä en ymmärrä mitään, mutta kyllä me tarjotuista viineistä tykättiin.

Laskusta sen verran, että ei hirvittänyt. Tosi hyvä hinta-laatusuhde täällä. Kannattaa käydä tsekkaa tää paikka, jos ei oo vielä tuttu.

2011-10-01
Ankerias Vipunen
Polly Jean Harvey: Black Hearted Love

Keskiyön omituinen leipätrio

2011-09-30T00:22:00.006+03:00

On keskiyö ja syön leipää...

Tämä oli kolmas yritykseni leipoa vaalea leipä pelkillä villihiivoilla. Edelliset kaksi menivät täysin mönkään. Vaan nytpä onnistui. Ainakin jotenkuten.

Resepti:

ti ilta:

65 g ruisjuurta
85 g vehnäjuurta
100 g ruisjauhoja
150 g vettä

ke aamu:

50 g vehnäjauhoja
50 vettä

ke ilta:

100 g vehnäjauhoja
100 g vettä

to aamu:

100 g vehnäjauhoja
50 g vettä

to ilta:

500 g vettä
850 g hiivaleipävehnäjauhoja
20 g suolaa

Aluksi vaivaan taikinan yleiskoneessa, 15 minuuttia. Annan taikinan levätä pari tuntia ja jaan sen sitten kolmeen osaan, ja siirrän 2 osaa jauhotettuihin kohotuskoreihin ja kolmannen silikonivuokaan. Silikonivuoat on kuulemma ihan huonoja, mutta nyt ei ole muuta. Lähden käymään asioilla ja jätän leivät siksi aikaa kohoamaan. Kolmen tunnin kuluttua olen taas kotosalla ja laitan uunin lämpenemään, sillä (ihme kyllä) leivät ovat ainakin joten kuten kohonneet.

Oon laittanut kohotuskoriin liian vähän jauhoja ja eka leipä on tarttunut siihen kiinni! Ei oo totta. Epätoivoisena kaavin leivän korista ja yritän pitää siinä ilmat siällä. Ei hyvältä näytä. Uunissa on 250°C, joten laitan toisen korileivän ja vuokaleivän sisään. Lasken asteet 200°C asteeseen. Leivät saavat olla uunissa 35 minuuttia, jonka jälkeen otan ne uunista pois ja laitan ritilän päälle jäähtymään.

Varsinkin vuokaleipä näyttäisi kohonneen hyvin. On oikein repeillyt. Se on jonkin sortin virhe, joka kertoo jostain, mutta en välitä. Pääasia että kohosi.

Toinen korileipä irtoaa onneksi korista kiltisti. Sen vuoro on tullut nyt, kun eivät mahtuneet kaikki leivät yhdellä pellillisellä uuniin. Samaan tapaan mennään. Ravistelen vaan peltiä jotenkin varomattomasti, joten tämä kolmas leipä leviää sen johdosta ikävästi sivusuunnassa. No eipä se leipä siitä välitä, vaan lähtee kohoamaan ihan mahdottomasti. Kohta onkin uunissa jo ihan älytön pallukka... Oisko jotain tekoa sen kanssa, että sai kohota pitempään, tai sitten sen että unohdin laskea asteet kahteensataan...

Mitä näistä leivistä nyt sanoisi. Ihmeellisen epäsuhtainen kolmikko, kaukana täydellisistä, mutta kuitenkin ihan syömäkelpoista leipää, joten olen erittäin tyytyväinen. Nyt tämä taikinajuurihomma ei enää vainoa minua.

Vuokaleipä ei ollut kovinkaan kummoinen, siitä puuttui hyvä kuori. Ekassa korileivässä taas oli hyvä rapsakka kuori, vaikka se jäikin väriltään vaatimattomaksi. Toista korileipää en ole vielä maistanut, se voi olla ihan mitä vaan.

Huomiseksi on luvattu aurinkoa. Ylihuomenna Ateljé Finneen syömään. Lallalaa!

Edit 30.9 aamu:

Nyt aamulla maistoin myös tuota kolmatta leipää. Sen väri on selkeästi parempi kuin kahdella muulla ja kuori on muutenkin hyvä. Ylivoimaisesti paras leipä näistä kolmesta. Oli onni onnettomuudessa unohtaa se 250°C uuniin. Onneksi huomasin sitten tilanteen ja otin leivän uunista ennen kuin se ehti palaa.

2011-09-30 Ankerias Vipunen Polly Jean Harvey: Darker Days Of Me & Him

Linssikeitto possun potkasta ja fenkolileipä

2011-09-25T18:09:00.002+03:00

Ostin perjantaina possun potkan, jonka heti paloittelin ja keitin kypsäksi. Keitinliemeen tuli lisäksi sipulia, valkosipulia, chiliä, laakerinlehtiä, valkopippureita yms. ja kunnon tujaus suolaa. Tänään aloin miettiä, että mitä tästä keitetystä potkasta oikein tekisi ja päädyin linssikeittoon.

Liemen tekoon voi possun potkan sijaan käyttää myös jotain sopivaa osaa karitsasta. Tulee ehkä vielä parempaa, mutta ei possussakaan mitään vikaa ole.

Kaveriksi keitolle leivoin fenkolilla maustetun leivän, sillä keiton kanssa pitää aina olla joku hyvä leipä. Lisäksi aattelin, että fenkoli sopisi hyvin possun kanssa yhteen.

Linssikeitto resepti

1 l potkan keitinlientä
2 dl punaisia linssejä
sipuli ja porkkana
chiliä ja valkosipulia
pippuria (suola oli jo liemessä)
timjamia
laakerinlehti
tomaattipyreetä
1 tl sokeria
(keitettyä possun potkaa)

Kuullotin kasvikset ja lisäsin mausteet. Sekaan linssit, pyree ja liemi. Keitin 40 minuuttia. 30 minuutin paikkeilla oli tarkoitus lisätä mukaan lihat potkasta. Unohdin kokonaan ja vasta jo syödessä muistin lihat. Eipä haitannut, tästä tuli todella hyvä keitto ilmankin. Huomenna teen sitten lihoista jotain muuta.

Fenkolileipä resepti

17 g hiivaa
500 g vettä
2 rkl fenkolinsiemeniä
285 g vehnäjuurta
700 g hiivaleipävehnäjauhoja
50 g grahamjauhoja

Mua naurattaa nyt toi 17 g hiivaa. Kuulostaa ihan tosi tarkkaan harkitulta, mutta oikeasti määrä johtuu siitä, että tasan sen verran sitä hiivaa sattui tuolta jääkaapista löytymään. Yritin ynnäillä noita muita aineksia sitten vähän sen mukaan. Tosin vehnäjuurtakin piti tulla 250 g, mutta humpsautin vahingossa vähän reilummin.

Ensin paahdoin fenkolinsiemenet pannulla ja pyöräyttelin niitä sitten vähän huhmareessa.

Sitten mittailin kaikki muut ainekset, paitsi suolan, kulhoon. Vaivasin yleiskoneella 15 minuuttia. Lisäsin suolan ja vaivasin 5 minuuttia lisää.

Annoin taikinan levätä 30 minuuttia ja muotoilin siitä kolme leipää. Leivät saivat kohota 1.5 tuntia liinan alla. Sillä välin uuniin 250°C.

Roiskaisin hiukan vettä uuniin. Leivät sisään. Laskin asteet 200°C asteeeen. Päästin vesihöyryt ulos kun 20 minuuttia oli kulunut. Yhteensä leivät saivat olla uunissa 35 minuuttia.

Annoin jäähtyä ritilän päällä ja tein sillä välin linssikeiton.

Leipä miehen tiellä pitää

Madam L teki hienon kukka-asetelman

2011-09-25 Ankerias Vipunen Faith No More: Land Of Sunshine

Selleri Rémoulade

2011-09-21T19:57:00.002+03:00

Arki-ilta ja lihamureke uunissa. Hyvä lisuke murekkeelle on mielestäni selleri rémoulade. Lisäksi vähän sinappia, näkkäriä ja aterian päälle lasi maitoa, niin alkaa elämä taas hymyilemään raskaan työpäivän jälkeen. Arki-iltaan selleri rémoulade sopii myös siinä mielessä, että se on erittäin nopea valmistaa.

Selleri Rémoulade resepti

juurisellerin pala
saksanpähkinöitä
neitsytrypsiöljyä
majoneesia
ranskankermaa
sitruunaa
suolaa ja pippuria

Ensin selleri viipaloidaan mandoliinilla ja sitten se suikaloidaan veitsellä oikein ohuiksi suikaleiksi. Puristetaan päälle sitruunaa ja sekoitetaan.

Saksanpähkinät paahdetaan pannulla, jos jaksetaan. Sitten kaikki purnukat ja mausteet pöydälle ja aletaan lisätä aineksia. Oikeat määrät löytyvät maistelemalla.

Kun selleri rémouladen laittaa lautaselle tarjolle, niin alle voi laittaa salaatinlehden. Siinä selleri on sitten nätisti ja salaatinlehti on muutenkin kiva lisä tähän, uskokaa pois!

Reseptiä on mahdollista tuunata monella tapaa itsensä näköiseksi. Ranskankerman sijaan voi laittaa keltuaisen tai smetanaa. Suikaloitua omenaa joukkoon. Persiljakin sopii sekaan.

2011-09-21
Ankerias Vipunen
Lapko: Guillotine

Savusilakkamousse

2011-09-17T22:00:00.002+03:00

Tuli vähän tuollainen lötsö pallukka tästä minun savusilakkamoussesta. Leif Mannerströmmin Silli&Silakka kirjassa olivat osanneet tehdä hienon pallukan. No, viipale Dublineria ja tillisilppua päälle, niin ei se ihan niin ruma sitten enää ollut, ja hyväähän tämä siis on. Lötsön pallukan alle paistoin voissa viipaleen leipää. Viereen tuli kirjolohta ranskankerma-majoneesikastikkeen kera.

Lisäksi tarjolla oli pienet kupilliset katkarapurisottoa ja uusi versio aiemmin tällä viikolla tehdystä fenkolisalaatista. Lähtökohtana oli, että kaikki ruokalajit valmistettaisiin eri menetelmillä. Tarjolla oli siis yht'aikaa paistettua, savustettua, liemessä keitettyä ja raakaa. Tämä perussääntö minulta pääsi kesällä välillä vähän unohtumaan, kun lappasin kaikki kasvikset ja lihat vaan grilliin, ja ihmettelin sitten, että vaikka kaikki oli periaatteessa hyvää, niin kokonaisuus oli jotenkin tylsä.

Savusilakkamousse resepti

150 g savusilakanlihaa
1 dl kalalientä
2 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
liivatelehti (10 min kylmässä vedessä)
pippuria (ja suolaa jos tuntuu että tarvii)

Aluksi kiehautin liemen ja sulatin liivatelehden siihen. Silakat ja muut heitin sekaan ja sauvasekoitin laulamaan. Lopuksi sitten vielä mousse jääkaappiin. Siellä se sai hyytyä muutaman tunnin.

2011-09-17 Ankerias Vipunen Hellacopters: It's Good But It Just Ain't Right

Kesäkurpitsa ♥ anis

2011-09-11T16:49:00.225+03:00

Tykkään kovasti anetolin mausta, mutta en ole oikein osannut hyödyntää sitä ruoanlaitossa. Viime päivinä olen kuitenkin tehnyt pari aiheeseen liittyvää, mielestäni mielenkiintoista kokeilua, jotka postaan nyt tässä.

Ensimmäinen resepti on fenkolisalaatti, jota tein tänään, ja se on muunnos Modernia Ranskalaista kotiruokaa-kirjasta löytyneestä reseptistä. Salaatista tuli ihan jees, mutta luulen että siinä on paljon potentaalia johonkin vielä parempaan, ja kun maut saa kohdalleen, niin se voi olla aivan loistava.

Anetolipommi-fenkolisalaatti

fenkoli
n. 1 rkl anisviinaa
n. 1 rkl lakkaetikkaa
loraus oliiviöljyä
hyppysellinen fenkolinsiemeniä
sormisuolaa ja pippuria
vuohenjuustoa

Poistin fenkolista ensin kannan ja suikaloin sen sitten mandoliinilla oikein ohuiksi siivuiksi. Lisäsin muut ainekset. Määrät perstuntumalla. Annoin marinoitua puolisen tuntia huoneenlämmössä.

Marinoinnin jälkeen hieroin valkosipulin kynnellä tarjoilukulhon sisäpinnan ja asettelin salaatin kulhoon. Kulhona käytin kahvikuppia, joka oli kokonsa puolesta just sopiva. Tämä on kiva salaatti, mutta kuitenkin sillai vaativa syötävä, ettei sitä viitsi ihan valtavaa annosta mättää.

Lopuksi murensin vuohenjuustoa päälle. Ohjeessa oli oliivejakin, mutta kun ei ollut oliivin oliivia talossa, niin jäivät laittamatta.

Salaatin kaveriksi olin leiponut leipäsen, jonka reseptin löysin Viva Ciabattan sivuilta. Lisäksi lämmitin pakastimesta löytämiäni Madam L:n tekemiä ja minun mielestäni maailman parhaita lihapullia.

Ja sitten, oletteko muuten jo syöneet kaikki nurkissa lojuvat kesäkurpitsat? Jos ette, niin tässä tulee lisäresepti, koska kesäkurpitsa ja anis on hyvä makupari. Tein tätä viime viikonloppuna ja ihastuin jotenkin. Resepti löytyi Ripailles-keittokirjasta.

Kesäkurpitsapyree

kesäkurpitsa
sipuli
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
hyppysellinen aniksen siemeniä
reilu nokare voita

Sipulit ja viipaloitu kesäkurpitsa paistetaan oliiviöljyssä. Saavat ottaa vähän väriä. Maustetaan suolalla, pippurilla ja aniksen siemenillä. Lisäksi kunnon pala voita. Soseutetaan.

2011-09-13 Ankerias Vipunen Kuusumun Profeetta: Jalokivet

Ravintola Juuren sapakset: Punajuuri-pähkinämureke

2011-09-10T10:27:00.003+03:00

Olin jo pitkään miettinyt, että pitäisi alkaa kokeilemaan kaikkia Ravintola Juuren sapasreseptejä, jotka vain käsiini saan. Tämä mureke oli nyt tulevan sarjan ensimmäinen kokeilu.

Siitä taitaa olla parisen vuotta aikaa, kun söin punajuuri-pähkinäsapasta Juuressa, ja muistikuvat siitä millaista tämän pitäisi olla olivat aika hatarat. Oikeastaan en muistanut mitään muuta, kuin että tykkäsin tästä kovasti. Eikä tarvinnut maun suhteen pettyä nytkään. Mureke on maultaan yllättävä raikas. Basilika ja sitruuna sen tekee.

Punajuuri-pähkinämureke

700 g kypsiä, kuorittuja punajuuria
2 dl maapähkinöitä
4 rkl smetanaa
2 salottisipulia
tuoretta basilikaa
7 liivatetta
yhden sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria

Punajuuret soseutin ensin sähkövatkaimella. Olin keittänyt punajuuret kunnolla kypsiksi, että saisin ne soseutettua. Ja onnistuihin se. Tosin punajuurenpalasia lenteli ympäriinsä kattilasta ja tuli melkoinen sotku. Hmm...

Maapähkinät paahdoin pannulla, jonka jälkeen murskasin ne sauvasekoittimella. Sipulit kuullotin öljyssä ja basilikan lehdet silppusin.

Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja vatkasin sitten sekaan vielä kuumaan vesitilkkaan sulatetut liivatteenlehdet. Jälkeenpäin keksin, että olisin voinut ottaa punajuurten keitinveden talteen, keittää sitä vähän kokoon ja sulattaa liivatteet siihen, mutta ei tullut mieleen tehdessä. Ensi kerralla sitten.

Leipävuoan vuorasin kelmulla ja kaadoin massan siihen. Kelmu kiristettiin ympärille, niin että massa vähän puristui kokoon. Lopuksi annoin murekkeen tekeytyä jääkaapissa yön yli.

Karamellisoidut mustatorvisienet

mustatorvisieniä
ohuita purjorenkaita
sherryviinietikkaa
voita
kotimaista neitsytrypsiöljyä
fariinisokeria
ripaus suolaa

Oikeastaan alkuperäisessä ohjeessa höpistiin jotain jostain siitakkeista, mutta päätin käyttää niiden sijaan mustatorvisieniä. Madam L oli näitä mustia aarteita taas jostain metsien kätköistä löytänyt ja ne minulle sieltä kori heiluen kiikuttanut.

Haihdutin sienistä ensin nesteet kuumalla pannulla, lisäsin sitten öljyä ja voita, purjon sekä sokerin. Pyörittelin vähän aikaa aineksia, niin että sokeri suli, ja lisäsin ihan viimeiseksi etikan. Sekoitus ja samantien pannu pois liedeltä.

Eilen tämä sapas tarjottiin epäsapasmaisesti pääruoan lisukkeena. Lisäksi oli paistamaani nieriää ja Madam L:n tekemä ihana pottumuusi. Tänään tarjoan sapaksen sitten ihan sapaksena, kun Madam L illalla saapuu töistä. Äsken otin jo pienen varaslähdön.

2011-09-10
Ankerias Vipunen
Markku Peltola: Juuri näin!

Bibimbap eli kaikenlaista riisipedillä

2011-09-03T21:45:00.008+03:00

Bibimbapin idea kaikessa yksinkertaisuudessaan on, että riisipedin päälle kerätään kaikenlaista hyvää. Usein käytettyjä aineksia on esimerkiksi kimchi, marinoitu ja grillattu liha, paistettu pinaatti ja salaatti. Monesti keskelle tulee vielä paistettu muna tai raaka keltuainen. Lisähienous on, että tämän voi reilusti syödä ihan vaan lusikalla. Korealaiset on neroja.

Bibimbap resepti

Riisin keittäminen

1 dl pyöreäjyväistä riisiä / lautanen

Riisi pestään huolella ja annetaan sen sitten liota puolisen tuntia siinä vedessä johon se keitetään. Vettä tulee sama määrä kuin riisiä + 0.5 dl. Ei suolaa, ei pipuria, ei mitään. Keitä 10 minuuttia, vähän riisistä riippuen. Nosta kattila liedeltä ja anna riisin odottaa kannen alla vielä toiset 10 minuuttia.

Bulgogi

naudan ulkofileetä
muutama valkosipulinkynsi
0.5 dl seesamiöljyä
1 dl soijaa
2 rkl sokeria
pippuria

Leikkaa nauta ohuiksi siivuiksi. Sekoita marinadi ja upota liha siihen. Anna marinoitua ainakin puoli tuntia. Kuivaa lihat, öljyä, heitä kuumaan grilliin ja paista hetki. Ohuet ulkoofileviipaleet kypsyvät erittäin nopeasti.

Oi namul kurkku

Viipaloi kurkku ohuiksi siivuiksi. Sekoita mukaan silputtua purjoa, ripaus sokeria, varovainen loraus riisiviinietikkaa, ruokalusikallinen suolaa ja teelusikallinen chilijauhetta. Anna marinoitua ainakin puoli tuntia huoneenlämmössä ennen ruokailua. Säilytä jääkaapissa.

Lisäksi muuta

kimchiä
seesamiöljyssä paistettua pinaattia
rapsakkaa salaattia
seesamiöljyssä paistettuja mustatorvisieniä
raaka munankeltuainen
chilikastiketta

Kokoa näistä tai muista aineksista annos. Sesongin mukaan ja mitä nyt löytyy. Riisi alle ja lisukkeet päälle. Munankeltuainen keskelle. Kukin ateroitsija saa sotkea lusikalla aineksista mieleisensä sotkun ja lisätä haluamansa määrän chilikastiketta.

Reseptit ovat Yukoko Duken kirjasta Viisi Aasialaista Keittiötä.

2011-09-03 Ankerias Vipunen J. Karjalainen: Keihäänkärki

Edit 2011-09-04:

Seuraavana aamuna tein vielä tällaisen bibimbap-version, johon tuli sipulin ja pekonin kera paistettuja kanttarelleja ja orakkaita. Lisäksi kimchiä, salaattia ja oi namul kurkkuja. Keskelle paistettu muna. Hyvää oli tämäkin.

Kiinankaali K-chili eli Paechu Kimchi

2011-09-02T22:40:00.006+03:00

Ensimmäinen kimchiyritykseni onnistui tosi hyvin, mutta toka meni ketuille, kun maustoin sitä liian varovaisesti. Tästä kolmannesta tuli sitten taas ihan onnistunut, ainakin nyt tuntuu siltä, koska olen sitä tässä jo maistellut. Vaikka ei tämä noin periaatteessa ole vielä valmista, koska käymisprosessi ei ole vielä lähtenyt käyntiin. Parin viikon päästä tämän pitäisi olla parhaimmillaan, mutta tätä syödään jo huomenna ja pitkin viikkoa. Koko kimchi on luultavasti syöty hyvissä ajoin ennen kuin 2 viikkoa on mittarissa. Niin hyvää se on.

Kimchi v.0.3 resepti

n. puolen kilon palanen kiinankaalia
n. 0.5 dl merisuolaa
n. 0.5 rkl sokeria

1. päivä

Upota kaali kylmään veteen ja valuta sitten suurimmat vedet pois. Ripottele suola ja sokeri lehtien väliin. Anna seistä pari tuntia ja käännä sitten kaali. Laita päälle paino. Kaalin annetaan muhia painon alla seuraavaan päivään, jolloin sen on selvästi jo pehmennyt.

2. päivä

parin sentin pätkä inkivääriä
valkosipulinkynsi
pätkä retikkaa
n. 0.5 dl korealaista chilijauhetta (gochugaru)
pari rkl seesaminsiemeniä
loraus kalakastiketta
loraus seesamiöljyä

Huuhtele kaalista ylimääräiset suolat. Valuta.

Silppua inkivääri, valkosipuli, purjo ja retikka oikein hienoksi. Sekoita ainekset chilijauheen, seeseminsiemenien, seesamiöljyn ja kalakastikkeen kanssa tahnaksi. Hiero tahna kaalinlehtiin, niin että sitä on joka puolella.

Paloittele kiinankaali sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Laita kimchi kannelliseen purkkiin. Anna muhia yön yli huoneenlämmössä ja siirrä sitten jääkaappiin.

Tästä se lähtee...

... ja tältä se sitten näyttää. Kaunis kuin mikä.

2011-09-02 Ankerias Vipunen

Ice Cube: Black Korea

Vietnamilainen pho bo nuudelikeitto

2011-08-27T19:10:00.004+03:00

Aina siitä lähtien, kun näin Harrison Fordin palkkionmetsästäjä Deckardin roolissa hörppivän nuudelikeittoa Chinatownissa, olen vaistonvaraisesti tiennyt, että kyseessä on mitä suurin herkku. Aika monta vuotta siitä sitten kului, ennen kuin pääsin nuudeleita itse ryystämään, mutta nyt näistä on viimein tullut osa meikäläisenkin makumaailmaa.

Nuudelikeitoissa vaihtoehtoja ja reseptejä riittää, mutta tänään valmistin Vietnamin herkkua pho bota, josta kuulin ensimmäistä kertaa joku vuosi sitten. Anthony Bourdain söi sitä telkkarissa ja aattelin että tuollaisia nuudeleita pitää saada. Ankaran googletuksen jälkeen selvisi, että tätähän pystyy tekemään ilman mitään sen kummempia erikoisaineita, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Hyvää oli, joten kokeilut jatkuivat ja tässä on nyt tämä minun tämänhetkinen pho bo reseptini:

Pho-liemi

häränhäntiä/potkakiekkoja/naudanluita
sipulia
inkivääriä
kanelitangon pala
tähtianis
fenkolin siemeniä
korianterin siemeniä
kardemummaa
ripaus sokeria

Kippaa häränhännät tms. kattilaan. Kaada vettä sen verran päälle, että ne peittyvät. Kiehauta, kerää vaahto pinnalta. Lisää muut ainekset. 3 tuntia hiljalleen poreilevassa vedessä.

Suodata, yöksi jääkaappiin, aamulla kuoritaan rasva pinnalta. Sen mitä ei tarvitse muutaman päivän sisään voi pakastaa.

Jos jaksaa, niin häränhännät, sipulin ja inkiväärin voi paahtaa uunissa ennen liemen keittoa.

Pho bo

suolaa ja kalakastiketta
naudan sisä- tai ulkofilettä
riisinuudeleita (medium)
ituja (mung)
kevätsipulia
chiliä
thaibasilikaa
korianteria
minttua

Keitä nuudelit. Viipaloi lihasta ohuita siivuja (lihassyiden vastaisesti).

Lämmitä tarvittava määrä lientä. Mausta se suolalla ja kalakastikkeella.

Annostele liha ja nuudelit kulhoihin. Kaada kuumaa lientä päälle. Kuuma liemi kypsentää lihan. Ei haittaa jos liha jää hiukan punertavaksi.

Muita aineksia saa kukin ruokailija lisätä nuudelikeittoonsa makunsa mukaan.

Syödään puikot toisessa ja lusikka toisessa kädessä. Kulhon voi nostaa myös käsillä ilmaan ja hörppiä sitten lientä suoraan kulhosta. Ryystämisäänet kuuluvat asiaan.

2011-08-27 Ankerias Vipunen Vangelis: End Titles From Blade Runner

Caldo Verde, saboroso lehtikaalikeitto

2011-08-21T21:57:00.005+03:00

Istutin kaksi tainta lehtikaalia alkukesästä ja toinen kaaleista päätyi tänään sitten kattilaan. Keitin kaalista caldo verden, portugalilaisen lehtikaalikeiton, jota varten lehtikaalin taimet oikestaan ihan ostinkin.

Caldo verde on siitä jännittävä keitto, että liemiä ei tarvita, hyvää tulee pelkkään veteenkin, eivätkä traditionalistit suostu tätä keittoa mihinkään liemiin edes tekemään. Keitto on kotoisin Portugalista, mutta sitä syödään paljon myös Brasiliassa, ja kummassakin maassa se on rakastettu herkku.

Tämä resepti on yhdistelmä useammasta eri lähteestä ja lopputulos on herkullinen!

Caldo Verde

0,5 l vettä
1 punasipuli
n. 250 g perunoita (van gogh on hyvä valinta)
valkosipulin kynsi
n. 75 g lehtikaalia
2 ryynimakkaraa (ainakin Someron ryynimakkarat on hyviä)
ihan vähän chiliä makkaroiden paistoon
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Kuullota silputut sipulit ja kuutioidut perunat oliiviöljyssä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada vesi kattilaan ja keitä 15 minuuttia.

Paista ryynimakkarat pannulla chilin kera. Soseuta perunat ja sipulit sauvasekoittimella. Sattumuksia saa vähän jäädä, ei haittaa yhtään. Kippaa silputtu kaali ja makkarat kattilaan. Keitä vielä 5 minuuttia.

Keiton päälle voi lopuksi lorauttaa hiukan oliiviöljyä.

Keitto kaipaa kaverikseen jonkin hyvän leivän. Meillä oli tällä kertaa Tuuloksen rievää, jonka päälle ripoteltiin voissa sipulin kera paistettuja mustatorvisieniä. Madam Lettu oli sienet aikaisemmin tällä viikolla meille metsästä hakenut.

2011-08-21 Ankerias Vipunen Mano Negra: Mala Vida

P.s. Ruokabloggaaja Sauvajyvänen on muuten myös tehnyt lehtikaalista keittoa jokin aika sitten: Resepti

Vihreät linssit currywurstien ja palvikinkun kera

2011-08-17T22:18:00.004+03:00

Vaikka ei tästä reseptistä päätellen ehkä uskoisi, niin olen minä viettänyt vuoden päivät vegaanielämääkin. Ruokakokeilut ei tuon vuoden aikana olleet mitenkään kovin kummoisia, sellaisia ihme fuusiosotkuja, mutta opin minä ainakin linssejä ja papuja keittämään, ja käytänkin niitä oikein mielelläni vieläkin.

Linssien keittoon sopii mielestäni erityisen hyvin kanaliemi. Liha-, kala,- tai varsinkaan kasvisliemet eivät minua tässä touhussa yleensä miellytä, mutta jos kaapista löytyy ribsien keittämisen yhteydessä syntynyttä possulientä, niin käytän sitä kallisarvoisen kanaliemen sijaan.

Linssien keittäminen

2 dl vihreitä linssejä
4 dl kana- tai possulientä
sipulia ja valkosipulia
porkkanaa
chiliä (sillai sopivasti) ja pippuria
suolaa jos liemessä ei ole
timjamia
lehtiselleriä (ja korianterinlehtiä)

Kuullotetaan sipulit, porkkanat ja chili neitsytrypsiöljyssä. Maustetaan. Lisätään linssit ja liemi. Annetaan linssien kypsyä 15 minuuttia kannen alla ja tarkistetaan sen jälkeen tilanne. Jos lientä on runsaasti jäljellä, niin keitetään loppuaika ilman kantta, niin että ylimääräinen neste haihtuu. Vihreät linssit kypsyvät n. 20-25 minuutissa.

Kun linssit ovat kypsiä, niin joukkoon sekoitetaan vielä pilkottu lehtiselleri. Päälle voi lorauttaa vähän neitsytrypsiöljyä ja ripotella korianterinlehtiä, jos niitä sattuu löytymään.

Tarjoillaan esim. currywurstien, palvikinkun, dijonsinapin ja palan juustoa (vaikkapa Dublineria) kera. Ruokajuomaksi nämä linssit suorastaan huutavat olutta.

2011-08-17 Ankerias Vipunen Manu Chao: Panik, Panik

Tattista musavinkistä Saima.

Japanilainen barbecuekastike

2011-08-14T22:30:00.002+03:00

Vielä piti ribsejä ainakin kerran saada, ennen kuin grillikausi ihan loppuu, ja tällä kertaa kokeilin niiden kanssa uutta bbq-kastiketta, joka osoittautuikin oikein hyväksi. Reseptin löysin Kiehuu! kirjasta ja se on Luomon keittiömestarin Jouni Toivasen käsialaa. Suosittelen.

Japanilainen bbq-kastike

15 g kuorittua inkivääriä
100 punasipulia
25 g valkosipulia
100 g hapokasta omenaa
1 dl miriniä
2 dl vähäsuolaista soijaa
1 dl sakea (tai valkoviiniä)
0,1 dl sitruunamehua
15 g paahdettuja seesaminsiemeniä
0,2 dl seesamiöljyä

Kaikki ainekset, paitsi sitruuna, öljy ja siemenet, tehosekoittimeen. Keitetään kunnes seos sakenee. Tähän menee jotain puolesta tunnista tuntiin. Lisätään lopuksi sitruuna, öljy ja siemenet.

2011-08-14
Ankerias Vipunen
Lykke Li: Get Some

Suolakuoressa kypsytetty siika

2011-08-13T21:48:00.006+03:00

Buranon saarella, Trattoria Da Romanossa, syötiin tätä ruokalajia viimeksi. Tarjoilija toi ensin kalavalikoiman pöydän ääreen näytille, ja siitä sai sitten ostaa itselleen mieleisensä kalan. Taisimme muistaakseni valita meriahvenenen. Sitten tarjoilija tiedusteli, että miten haluamme kalan valmistettavan. Suolakuoreen päädyttiin. Kalan kanssa oli tarjolla persiljaperunoita ja juomana Proseccoa. Yksinkertaista ja niin hyvää.

Tänään päätin pitkästä aikaa valmistaa tätä herkkua sitten itsekin. Ja samalla pääsin hyödyntämään muutamaa Trattoria Da Romanossa oppimaani kikkaa. Kalaksi valikoitui Auvisen kalasta ostettu siika. Persiljaperunoiden sijaan tarjolla oli punajuuri-peruna-salaatti, johon tuli ruohosipulia, persiljaa, hetken keittämällä pehmennettyä valkosipulia, oliiviöljyä, Il Caratellon balsamicoa ja suolaa sekä pippuria. Ruokajuomana oli iloinen Frizzantino-valkkari, joka on meidän kesäsuosikki.

Siika suolakuoressa

perattu siika
yrttejä
suolaa ja pippuria
kilo-pari suolaa

Uuni lämpenemään 200°C asteeseen.

Kalasta ei kannata poistaa suomuja, ne pitävät kalan mehukkaana. Mahaonkaloon hierotaan hiukan suolaa, pippuria ja ehkä jotain yrttejä kuten timjamia. Sitruuna kannattaa tässä vaiheessa unohtaa, se ei ole siian kanssa hyvä makupari.

Suolaan sekoitetaan jonkin verran vettä, että syntyy sopiva laasti. Tehdään suolasta kalalle peti, johon kala asetetaan. Päälle lisää suolaa, taputellaan peitoksi.

Kala uuniin. Tällä kertaa siika painoi kilon verran ja se oli uunissa 40 minuuttia. 30-35 minuuttiakin olisi luultavasti riittänyt, ihan varmaksi en vanno, mutta ensi kerralla kokeilen.

Annetaan kalan olla uunista ottamisen jälkeen 10 minuuttia kaikessa rauhassa. Asetellaan sitten päälle keittiöpyyhe ja paukutellaan vasaralla kuoren rakenne rikki, niin että suola on helppo poistaa kalan päältä. Keittiöpyyhe estää suolaa lentämästä pitkin keittiötä, kun kuorta paukutellaan.

Kuoritaan nahka pois päältä. Annostellaan kala lautasille. Lorautetaan kalan päälle hiukan hyvää oliiviöljyä, ei mitään muuta.

2011-09-13
Ankerias Vipunen Topi Sorsakoski: Surujen kitara

Juureen leivottu ruisleipä

2011-08-07T12:17:00.004+03:00

Kyllä se näemmä onnistuu meikäläiseltäkin pelkkään juureen leipominen. Ruisleipää söin aamupalaksi ja hyvää oli. Sopivasti hapankin. Ja nousi siis vain pelkällä juuren voimalla. Hetkellisessä mielenhäiriössä lisätyt auringonkukansiemenet olisi voinut jättää pois, mutta muuten olen tosi tyytyväinen tähän harjoitteluversioon.

Tarkoitus oli leipoa leipä Kainuun leipä-kirjan ohjeella, mutta ynnäilin jauhomääriä jossain vaiheessa väärin, ja jouduinkin määriä ja reseptiä sitten lennossa muuttamaan.

Taikinaa en vaivannut sen kummemmin. En suoraan sanoen tiedä hyötyykö täysrukiinen vaivaamisesta vai ei. Käsittääkseni mitään mainittavaa sitkoa siihen ei sillä tavoin saa aikaiseksi. Voihan se olla, että taikina hyötyisi vaivaamisesta jotenkin muuten. Jos jotkut viisaammat tietää, niin kertokaa. Pitäisi löytää jostain sellainen leivontakirja, jossa tällaiset perusjutut olisi selitetty.

Nyt kun katselen vielä näitä minun muistiinpanojani, niin ihmettelen oliko tässä touhussa mitään järkeä. Paistoajastakaan en ole ihan varma, kun pelailin siinä samalla Angry Birdsiä enkä kuullut munakellon pärinää, mutta paistoaika oli jotain yli tunnin. Ihme, että leipä onnistui näinkin hyvin. No, tässä tämä ihmeresepti vielä kuitenkin.

1. ilta

50 g hapatinta
500 g vettä
300 g ruisjauhoja

Sekoitin kaikki yhteen ja annoin sitten muhia kannen alla. Vähän rakoa kanteen, että ilma vaihtui.

1. aamu

150 g ruisjauhoja

Aamulla lisäsin taikinaan vähän jauhoja.

2. aamu

100 g ruisjauhoja
50 g mallasjauhoja
2 tl suolaa
hunajaa
auringonkukansiemeniä

Jauhoja oli tässä vaiheessa tarkoitus lisätä vielä enemmänkin, mutta kun katselin silmämääräisesti, niin lisäsinkin niitä vain 100 g. Olin näet laskenut määrät ihan väärin.

Kun olin lisännyt loput ainekset puulusikalla pyöritellen taikinaan, niin kippasin ainekset vuokiin. Toiseen vuokaan taikinaa riitti sopivasti, toiseen liian vähän. Jos tekisi tuplasatsin, niin taikina riittäisi aika lailla sopivasti kolmeen vuokaan.

Annoin taikinan kohota 3 tuntia ja laitoin leivät sitten 200°C asteiseen uuniin. Lämmön laskin samantien 175°C asteeseen. Uunissa leivät olivat reilun tunnin.

Maa-artisokkia, kaalia ja erinomaista suomalaista kuminaa

2011-08-06T23:01:00.005+03:00

Tämän reseptin löysin joku vuosi sitten, kun halusin selvittää mitä kaikkea maa-artisokista voi tehdä. Resepti on Eero Mäkelän kirjasta Suomalaisen keittiön aarteet ja siitä on tullut yksi suurimmista suosikeistani. Kirja on vuodelta 91, mutta resepti ei voisi olla yhtään trendikkäämpi. Tähänhän tulee siis myös kaalia, ja kaalihan on tällä hetkellä yksi kovimmista jutuista mitä on. Uskokaa pois!

Maa-artisokat kinkun ja kaalin kera

500 g maa-artisokkia
muutama iso siivu hyvää palvikinkkua
n. 100-150 g kaalia
kuminan- ja fenkolinsiemeniä
suolaa ja pippuria

Leikkaa kaali n. 2 cm:n neliöiksi. Keitä kaalia suolatussa vedessä 5-7 minuuttia ja jäähdytä se sitten kylmässä vedessä.

Kuori maa-artisokat. Paloittele isoimmat yksilöt. Keitä samassa vedessä jossa kaali keitettiin n. 6-10 minuuttia, niin että maa-artisokat ovat juuri kypsiä.

Paloittele kinkku n. 2 cm:n neliöiksi.

Kutakin kolmesta pääaineesta pitäisi olla tasapainoinen määrä muihin verrattuna. Jos näyttää, että esim. kaalia tuli liikaa, niin älä laita kaikkea pannulle.

Aineksia paistetaan pannulla voissa muutama minuutti. Maustetaan jauhetuilla kuminan- ja fenkolin siemenillä, sekä pippurilla ja suolalla. Suolaa varovasti, kaikessa oikeastaan on jo sitä valmiiksi. Tarjoillaan sellaisenaan, tai lintu- tai sisäelinruokien lisukkeena.

2011-08-06 Ankerias Vipunen Carawayn veljekset: Ballin' Keen

Hapatin leivälle piimästä ja ruisjauhoista

2011-08-04T17:38:00.008+03:00

Campasimpukka ja Vatsasekaisin Kilinkolin blogit olivat leiponeet ruisleipää juureen, niin aattelin että jumatsuka, kyllä minäkin ehkä osaisin. Ensin piti kuitenkin valmistaa hommaan sopiva hapatin.

Hapatin tehtiin yksinkertaiseti piimästä ja ruisjauhoista. Vähän kyllä mietin, että voiko piimää tällä tavoin seisottaa huoneenlämmössä monta päivää, mutta ilmeisesti voi, kunhan vain ns. hyvät bakteerit pääsevät voitolle. Ainakin hapatin tuoksuu ihan hyvälle. Piimää päädyin käyttämään, kun Kainuun leipä-kirjassa niin suositeltiin. Piimä saa hapattimen happanemaan nopeasti ja siitä löytyy prosessille suotuisia bakteereja.

Hapattimen tekoon meni muutama päivä. Kyseessä ei ollut mikään erityisen vaikea prosessi. Hapattimen voima on tosin vielä kokeilematta ja voi olla, ettei hapatin ekoilla kerroilla ole mikään voimanpesä vielä. No, kohta se testataan :)

Hapatin

1,5 dl vettä
5 dl piimää
5 dl+ luomuruisjauhoja

1. päivän ilta:

Lämmitä vesi ja piimä 25-35 °C asteiseksi. Sekoita joukkoon 3 dl ruisjauhoja. Peitä asita kannella. Vähän voi jättää rakoa, että ilma vaihtuu.

2. päivän ilta:

Lisää 1 dl piimää ja 2 dl ruisjauhoja.

3. päivän aamu:

Tsekkaa kupliiko hapatin miten hyvin ja miltä se tuoksuu. Kuplia pitäisi olla kunnolla. Jos hapatin ei ole vielä valmis, niin jatka prosessia iltaan tai seuraavaan aamuun (lisää illalla vähän jauhoja), sitten pitäisi olla jo viimeistään valmista.

Kun hapatin vaikuttaa valmiilta, niin lisää siihen vielä ruisjauhoja, jos näyttää että on tarpeen, niin että saat hapattimeen sopivan puuromaisen rakenteen.

Prosessin aikana hapatinta voi sekoitella aina välillä. Tekee sille kuulemma hyvää.

Hapattimen on hyvä antaa muhia suht' lämpöisessä paikassa. Itse pidin sitä digiboksin päällä. Metodia en suosittele kenellekään, enkä ota vastuuta jos tulee tulipaloja tai muuta tuhoa, kun diguboksissa ei ilma vaihdu. Etsikää joku fiksumpi paikka.

Lopuksi siirsin hapattimen vielä muovikiposta lasiseen, niin että sain siitä edes vähän sexymmän kuvan. Hapatin kun itsessään on vaan sellainen villi alkukupliva.

Hapatinta voi säilyttää jääkaapissa, kunhan muistaa ruokkia sitä kerran viikossa jauhoilla ja vedellä.

2011-08-04 Ankerias Vipunen The Go! Team: Power is on!

Halstratut muikut ja ravintola Mamin kermaviilikastike

2011-07-31T15:02:00.004+03:00

Muikku on lohikala, iloinen sellainen, koska se ei ole ollenkaan uhanalainen. Halpa ja herkullinen, villi ja kotimainen. Ei toksiineja, pelkkää plussaa vaan.

Mamin kermaviilikastike

1 dl kermaviiliä
½ sitruunan mehu
tilliä
sokeria
suolaa
mustapippuria

Sekoitetaan kaikki. Valmista.

Resepti löytyi Kiehuu! kirjan sivuilta. Mamin pojat olivat tehneet tällaista. Reseptissä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, vastaavia kastikkeita tehdään varmasti hyvin monissa suomalaisissa kotikeittiöissä. Eikä ihme, on niin hyvää. Kelpaa sitä Mamissakin tarjoilla.

Halstratut muikut

perattuja muikkuja
suolaa ja öljyä

Halstrattavien muikkujen on hyvä olla sellaisia ei liian isoja yksilöitä, koska nämä syödään ruotoineen, ja jossain kohtaa menee mukavuusraja.

Muikut suolataan ja öljytään. Asetellaan halsteriin yhteen kerrokseen. Grilli lämmitetään kunnolla kuumaksi.

Ideana on saada muikkuihin vähän rapsakkaa pintaa, mutta nopeasti, niin että ne säilyvät sisältä mehukkaina. Grillataan siis n. 1-2 minuuttia per puoli kovalla lämmöllä.

Halsteri kannattaa puhdistaa jälkeenpäin grillissä polttamalla. Jos jollain pesuvedellä ja tiskivedellä yrittää, niin ei mene muuta kuin hermot ja järki.

2011-07-31 Ankerias Vipunen

Soundgarden: Rusty cage

Ravintola Postres ja savuavien pähkinöiden arvoitus

2011-07-28T15:07:00.004+03:00

Kauhea nälkä! Onkin hyvä, kun pöytään tuodaan heti kaikenlaista pientä herkullista naposteltavaa. Erityistä hämmästystä herättää savuavat soijalla maustetut pähkinät. Savu ehtii vaan haihtua, ennen kuin ehdin ottaa kuvan. Tällaisia pitää yrittää tehdä kotonakin, kun vaan keksis miten...

Ollaan Madam Letun kanssa saavuttu viettämään kesäloman peijaisia Ravintola Postressiin ja tunnelma on korkealla. Ravintola on oikein viihtyisä. Pöydätkin on sijoitettu ihmisten yksityisyyttä kunnioittaen. Ei olla yritetty mahduttaa pöytiä liian lähekkäin toisiinsa nähden, että saataisiin enemmän asiakkaita mahtumaan. Hyvä paikka siis romanttiselle illalliselle.

Ruoka on kaikinpuolin erinomaista. Maut ovat selkeitä. Tietää mitä on syömässä. Yleensä. Välillä pitää kysyä kuitenkin. Tomaattialkuruokaan kuuluvat mustat lätyskät ovat kuulemma mustekalan musteella värjättyä perunaa! Jaahas, en olisi kyllä arvannut. Hyvää sekin on.

Kun myös annoskoot ovat juuri sopivia ja palvelu hyvää, niin emme keksi koko illasta mitään valittamista. Jopa lopuksi juotu vihreä tee on haudutettu oikein. Hämmästyttävää kyllä, siihen ei moni suomalainen ravintola kykene. Kertakaikkisen hieno kokemus.

Sanotaan että kauneus piilee yksityiskohdissa. Ravintola Postresissa jokainen pienikin juttu on tarkkaan harkittu. Sen vuoksi se on erinomainen ravintola. Ehkä paras, jossa olen koskaan vieraillut. Ei ihme, että paikalla on ollut Michelin ukon tähti jo vuodesta 2007 ja että se valittiin vuoden ravintolaksi 2008. Minäkin antaisin ravintolalle täydet 5 tähteä.

Jopa Caesar-salaatti voi näemmä olla hyvää

Hei, nämä tomaatithan maistuvat ihan tomaateilta!

Ihan parhaat leivät

Kateenkorvaa ja latva-artisokkaa. Lettu syö jo!

Ruskistetussa voissa on taikaa

Piparjuurta juu kuhan päälle

Suklaabonus

Mustaherukkaa ja raparperia - hyvää!

Grillissä savustetut pähkinät

Pitihän näitä Postressin savustettuja pähkinöitä yrittää sitten kotonakin. Mitään reseptiä hommaan minulla ei ollut, niin keksin sitten tällaisen version. Eihän nämä samalta tai yhtä hyviltä maistu kuin Postressin, mutta ihan kivoja tuli näinkin.

erilaisia pähkinöitä
soijaa
leppähaketta
pu'er-teetä

Tein foliosta kaksi kuppia ja toiseen laitoin lepän ja pu'er teen, ja toiseen tuli soijalla pirskotetut pähkinät, joille laitoin suojaksi palan leivinpaperia. Soijasta on tarkoitus haihduttaa neste pois grillissä, niin että se jää vain sellaiseksi tahmaksi siihen pintaa. Samalla leppä ja tee kytee toisessa foliossa, niin että syntyy savua, joka täyttää grillin ja maustaa pähkinät.

2011-07-28
Ankerias Vipunen

Rashit: Teker Teker

Tomaatticonsommé ja kurkkugelée

2011-07-22T09:38:00.010+03:00

Olen jo pitkään aikonut kokeilla jonkinlaista tomaattivettä alkuruokana, mutta nyt kun tuli tämä tomaattiaiheinen ruokahaaste, niin sain viimein aikaiseksi. Osallistun tällä reseptillä siis Inkiväärihillon kesä-heinäkuun ruokahaasteeseen.

Valitsin kokeiltavaksi Hans Välimäen Chez Dominique kirjasta löytyneen tomaattivesiohjeen, koska se oli niin mukavan yksinkertaisen oloinen. Tein vain joitain pieniä muutoksia ja tarkennuksia. Viinisuosituksen nappasin Koti keittiössä kirjasta. Minähän en näistä viineistä paljon mitään tajua, mutta kuiva sauvignon blanc on tässä hommassa kuulemma ihan ehdoton. Joten sitä siis.

Niin ja tästä tomaatticonsommésta tuli muuten tosi hyvää. Kannattaa kokeilla.

Tomaatticonsommé

1 kg kypsiä kesätomaatteja
basilikaa (varsineen) ja rakuunaa
2 valkosipulinkynttä
2 tl sokeria
2 dl kuivaa sauvignon blanc valkoviiniä
suolaa, pippuria

Ainekset soseutetaan ensin tehoseikoittimessa. Tomaattiveden annetaan valua harsokankaan läpi jääkaapissa yön yli. Aamulla harsokangas kääritään palloksi soseen ymärille ja puristellaan siitä vielä massaan jääneet nesteet ulos. Valmista. Säilyy hyvin ainakin muutaman päivän ja maku tuntuu koko ajan vain paranevan. Mäskistä voi yrittää tehdä pastakastiketta tai jotain.

Kurkkugelée

2 kurkkua
reilu pätkä inkivääriä
pala piparjuurta
tilliä
valkosipulinkynnen neljännes
1 tl sokeria
suolaa ja valkopippuria
1.5 liivatteenlehteä

Tehosekoittimeen taas kaikki (paitsi liivate) ja sitten harsokankaaseen valumaan. Tämä massa valuu huomattavasti nopeammin kuin tomaattimassa. Painellen voi lopuksi vähän avittaa.

Mitataan lientä 1.5 dl kattilaan. Lisätään vähintään 10 minuuttia kylmässä vedessä lionneet liivatteenlehdet. Lämmitetään lientä varovasti sen verran, että liivate liukenee siihen.

Tässä vaiheessa sain neronleimauksen jakaa kurkkuliemen madeleinevuokiin ja siirsin sen siinä sitten jääkaappiin hyytymään. No, eihän niitä sieltä vuoasta ehjänä ulos saanut. Lisäksi vihreämmät osaset olivat laskeutuneet liemessä pohjalle, eivätkä olleet kovin nättejä, joten se osa on hyvä jättää käyttämättä. Harmikseni en ehtinyt enää tehdä uutta geléetä, joten piti tyytyä vain tähän. Mutta jos joku tätä kokeilee, niin kannattaa kikkailun sijaan käyttää yhtä kippoa johon liemen kippaa hyytymään. Siitä on helpompi kauhoa lusikalla sitten geléepallukoita liemeen.

Gelée upposi liemeen niin, ettei sitä kuvassa paljon näy, mutta kyllä sitä on siellä :)

Kurkkugeléen lisäksi tai sijaan voi käyttää kesäisiä al dente kasviksia.

Koko kurkkugeléen voi myös huoleti jättää tekemättä, jos ei jaksa innostua. Tomaatticonsommée on hyvää ihan sellaisenaankin. Meillä oli tomaattivettä yksi päivä rannalla termarissa mukana ja hörpittiin sitä sitten mukeista.

Vuokko Hovatta: Helise taivas

Palttua pinaatin, paistetun kananmunan ja pottujen kera

2011-07-19T22:18:00.006+03:00

Olen aina pitänyt veriruoista. Kaiholla muistelen, kun äitini toisinaan valmisti meille kunnon pohjalaista veripalttua. Sitä syötiin perunoiden ja valkokastikkeen kera. Hieno herkku. Ja veriletutkin maistuivat. Niitä syötiin koulussa kilpaa. Olivat niin hyviä.

Viime aikoina olen ollut aistivinani, että veriruoat tekevät nyt uutta tulemistaan. Monissa hienoissa ravintoloissa niitä on jo tarjolla. Ravintola Juuressa sain minäkin toissa viikolla syödä kukonpoikaa palttukrutonkien kera. Oli todella hyvää.

Tähän annokseen sain innoituksen eräästä Anthony Bourdainin jaksosta, jossa Fergus Henderson tarjoili palttua Tonylle paistetun kananmunan kera. Tämän perusidean ympärille kokosin tämän kyseisen annoksen. Mutta ihan ensin täytyy tehdä se palttu:

Paltun valmistus Chez Dominiquen tapaan

150 g voita
1 keltasipuli
100 g pekonia

5 dl verta
3 dl olutta
3 rkl siirappia
2,5 dl vehnäjauhoja

suolaa
mustapippuria
valkopippuria
meiramia
valkosipulia

Kuullota voissa pieneksi pilkottu pekoni ja sipuli. Anna vähän jäähtyä ja sekoita sitten muiden ainesten kanssa massaksi.

Kumoa massa hyvin voidellellu pellille. Anna kypsyä n. 45-50 minuuttia 200 °C asteessa.

Anna jäähtyä ja laita palttu sitten jääkaappiin odottomaan seuraavaa päivää.

Veripalttu pinaatin, paistetun munan & grillattujen perunoiden kera

veripalttua
pinaattia
eilisiä perunoita
kananmunia
parmesaania

Leikkaa paltusta kaksi neliötä kutakin ruokailijaa kohden. Paista paltun palat voissa. Grillaa eiliset perunat. Paista pinaatti suolan, valkopippurin ja muskotin kera. Paista kananmuna. Mausta muna suolalla ja pippurilla. Kananmunan keltuaisen kuuluu jäädä ehjäksi ja löysäksi, vain valkuainen hyydytetään.

Kokoa annos: Pohjalle palttusiivu. Päälle raastettua parmesaania ja pinaattia. Sitten toinen palttusiivu päälle ja sen päälle parmesaania ja kananmuna. Valkuaista voi vähän muotoilla, tulee hieno jos muna on palttuviipaleen kokoinen. Grillatut perunat siihen vierelle. Mehevä, maistuva annos.

Kipparikalle suosittelee

Voissa ei sitten säästellä

Lady Bathory, kylpynne on valmis

2011-07-19 Ankerias Vipunen

Kööpenhamina young guns: Ravintolat Paté Paté ja Fiskebar

2011-07-17T20:23:00.014+03:00

Kødbyen, valkoinen lihakaupunki, on 30-luvulla rakennettu alue Kööpenhaminassa, rautatieasemalta vähän länteen. Aluetta on ilmeisesti tarkoitus lähitulevaisuudessa uudistaa tuomalla alueelle lisää kaikenlaisia gallerioita, ravintoloita yms. perinteisesti alueella toimineiden liha-alan yrittäjien rinnalle. Tällä hetkellä seutu on vielä aika karun oloista, tuskin sinne ilman suosituksia eksyisi, mutta kyllä sieltä jo nyt löytyy mielenkiintoisia paikkoja. Madam Letun kanssa vierailtiin kahdessa sellaisessa, Paté Patéessa ja Kødbyens Fiskebaarissa, ja kumpaakin voidaan suositella.

Paté Paté

'Batebatee? That's sounds african. Maybe they serve steamed crocodiles or something.' -taksikuskin mielipide Paté Patéesta

Paté Patéen henkilökunta on järjestänyt uusille asiakkaille pienen initaatiotestin. Siis mistä tänne pääsee sisään? Ulkona sekoilun jälkeen vähän lohduttaa, kun, sisällä jo istuen ja isoista ikkunoista ulos katsellen, huomaa kuinka sisäänkäynti tuottaa muillekin vaikeuksia. Ei oltukaan ainuita tyhmiä. Oikea ovi löytyi ulkopöytien luota. Oven vieressä lukee liitutaulussa Welcome. Siitä pääsee.

Henkilökunta on sekalaista nuorta tatuoitua hipsterijengiä ja itse ravintola myös sen mukainen. Rentoa, tahallaan vähän rötsöä, mutta kunnianhimoista. Ruokalista näytti koostuvan pitkälti muodikkaista nose-to-tail henkisistä annoksista. Maksalla, kateenkorvalla, verimakkaralla ja muilla ihanuuksilla päästiin siis herkuttelemaan.

Alkuruoaksi Lettu tilasi kahta terriiniä, joka olikin erinomainen valinta. Toinen terriini oli maksapohjainen ja toinen lihaisampi. Lisukkeina lautaselta löytyi pikkelsejä. Itse tilasin alkuruoaksi rapsakoita possunkieliä. Ihan hyviä olivat kielet, mutta täytyy sanoa että terriini olisi ollut vielä parempaa.

Pääruokana kateenkorva veripaltun ja papu?pallukan kera oli aivan loistava. Siis todella hyvä. Madam Lettu taasen tilasi makoisaa possua, johon tuli lisukkeiksi paprikaa, tomaattia ja kaalia. Hyvä annos sekin.

Jälkiruoaksi sain palan suklaapiirakkaa, jossa kuulemma oli yhtenä ainesosana sian verta. Verta en piirakassa maistanut, mutta jotain miestä väkevämpää siinä oli. Piirakalla oli jokin hieno nimikin, alkoi s-kirjaimella. Ehkä jokin espanjalainen juttu? En tiedä, mutta hyvää se oli. Kuvaakaan en muistanut jälkkäristä ottaa :)

Kødbyens Fiskebar

Tätä ravintolaa varten piti vähän laajentaa englannin kielen sanavarastoa, ettei ihan sokkana tarvitsisi tilata. Montako osaisitte harjoittelematta? Itse en tiennyt kuin troutin, codin, musselit, oysterit ja scallopin.

Ling - molva
Lumpfish - rasvakala
Trout - taimen
Blue mussels - sinisimpukat
Cod - turska
Hake - kummeliturska
Skate - rausku
Shellfish - äyriäinen
Haddock - kolja
Scallop - kampasimpukka
Oysters - osterit
Sea-buckthorn - tyrnimarja

Mutta asiaan. Kødbyens Fiskebar on toinen trendikkäästi vähän rähjäinen paikka, jossa tarjoillaan aivan mahtavaa ruokaa. Kylmäkeittiöstä tilattiin ostereita, totta kai. Vähän kuin merivettä hotkisi, mutta on se vaan hauskaa touhua. Lämpimältä puolelta pöytään saapui alkuruoaksi minulle sinisimpukoita ja Letulle fish & chipsejä. Hyvää. Harmi kun tämän jälkeen meni kamerasta akku eikä saatu enempää kuvia. Pääruoaksi tilattiin kuitenkin siis molvaa ja kummeliturskaa. Kalan sai itse valita, lisukkeet oli aina samat.

Ja sitten se jälkkäri. Itse tilasin jonkin ihan tavanomaisen jutun, mutta Letulle tuli iso karvainen pähkinä, joka tarjoiltiin kahvipapujen päällä, höyrysi hauskasti ja sisällä oli kaikkea nannaa. Pitäisi näissä jälkiruoissa meikäläisen ottaa aina samaa kuin Lettu, se on parempi valkkaamaan.

Nöyräksi veti Kööpenhaminassa vierailu. Sitä luulee ehkä jotain vähän osaavansa keittiössä tehdä, mutta sitten kun saa syödä tällaisissa paikoissa, niin tajuaa miten paljon on vielä opittavaa. Nyt sulaa naudan veri jääkaapissa. Huomenna teen palttua! Kyllä tällainen matkailu myös inspiroi :)

Vinkit näihin ravintoloihin saatiin Sillä Sipulin Merituulelta, joka oli löytänyt paikat Optiosta. Kiitokset vielä sinne Sillä Sipuliin. Merituulen posse aikoo myös vierailla lähiaikoina Paté Patéessa, joten myös hänen blogistaan tulee todennäköisesti löytymään raportti kyseisestä ravintolasta.

Mew: The Circuitry Of The Wolf

Mansikoita kuohuviinihyytelössä

2011-07-11T20:35:00.006+03:00

On kesäloma! Viimein. Ekana lomaviikonloppuna käytiin Ravintola Juuressa syömässä ja vietettiin päivä uimarannalla. Huomenna suunnataan kohti Kööpenhaminaa, jonka ihmeistä tulee varmaan jotain juttua sitten loppuviikosta.

Jotain pientä on ehditty itsekin kokkailla. Tänään tehtiin yhtä tämän mökin kesäsuosikeista, eli mansikoita kuohuviinihyytelössä. Älyttömän helppo jälkkäri valmistaa, mutta silti jotenkin ylellisen oloinen herkku. Resepti löytyi aikoinaan sellaisesta reseptikirjasta kuin Muikkutortusta riekonrintaan. Tekijöinä mm. Eero Mäkelä.

Mansikoita kuohuviinihyytelössä resepti

500 g tuoreita mansikoita
3 liivatelehteä
1 dl vettä
1 dl sokeria
2 dl kuohuviiniä (makeaa tai puolikuivaa)

Liivatelehdet liotetaan. Vesi ja sokeri kiehautetaan, sekaan liivatelehdet. Annetaan vähän aikaa jäähtyä.

Mansikat puolitetaan ja asetellaan sopiviin laseihin.

Kuohuviini sekoitetaan varovasti sokeriveteen ja kaadetaan sitten mansikoiden päälle. Annetaan hyytyä ainakin 4 tuntia jääkaapissa.

Kesäherkku on joo tämä mansikoista

Juuren pojat ei osanneet tehdä sokerikuorrutusta creme bruleen, oli kova kökkö

Uudet kohotuskorit ja japanilainen mandoliini, Korkeavuorenkadun Kokkipuodista

Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi: Rahat pois

2011-07-08
Ankerias Vipunen

Bánh xèo eli vietnamilaisia ohukaisia

2011-07-08T23:45:00.011+03:00

Nämä lettuset ovat hauskaa perjantai-illan naposteltavaa. Ainut vähän vaikeampi osuus on, että saa ohukaiset taitettua. Eikä sekään ole kovin vaikeaa. Ohukaiset pitää paistaa vain yhdeltä puolelta kypsiksi, ja käyttää sen verran kunnolla öljyä, että ohukainen ei jämähdä pannuun kiinni. Sitten ohukainen liu'utetaan pannulta lautaselle varovasti, niin että se samalla taitetaan itsensä päälle.

Ideana näissä bánh xèoissa on ottaa salaatinlehti, jonka sisälle kääritään yrttejä ja palanen ohukaista, ja joka lopuksi dipataan nuoc cham-kastikkeeseen. Vähän sotkuista, mutta hyvää. Resepti on Viisi aasialaista keittiötä-kirjasta, jossa sekalainen joukko maahanmuuttajia esittelee kotikeittiöidensä reseptejä.

Nuoc cham-dippikastike

pari valkosipulinkynttä
2-3 chiliä
mehu 2-3 limestä
3-4 rkl ruokosokeria
0.75 dl kalakastiketta

Morttelissa voi survoa ainekset tai sitten soseuttaa ne vaan sauvasekoittimella, kuten minä tällä kertaa tein. Maku on hyvä tarkistaa, että suola ja happamuus on kohdillaan.

Bánh xèo

2.25 dl riisijauhoja
0.75 dl vehnäjauhoja
1 rkl kurkumaa
1.5 dl kookosmaitoa
2 dl vettä
0.5 tl suolaa

possua (suikaleina tai jauhelihakin käy ihan hyvin)
katkarapuja
sipulia
mung-pavun ituja

rapsakoita salaatinlehtiä (pese, linkoa, jääkaappiin)
minttua
korianteria

Taikina-ainekset vatkataan yhteen. Annetaan vähän aikaa levätä.

Paistetaan pannulla öljyssä ohukaiseen nähden sopiva määrä possua ja sipulia kypsäksi. Ripottellaan täytteaineksille vähän suolaa.

Lisätään kerros taikinaa pannulle ja laitetaan päälle ituja. Paistetaan kunnes taikina on kypsää. Lopuksi ohukainen liu'utetaan lautaselle, ja tehdään sitten lisää ohukaisia sen mukaan miten paljon on nälkäisiä paikalla.

Lopputulos näyttää vähän munakkaalta, vaikka eihän näissä ole munan munaa.

2011-07-08
Ankerias Vipunen

Hanoi Rocks: Tragedy

Focaccia ja muita eväitä uimarannalle

2011-07-03T21:53:00.006+03:00

Ukkonen katkaisi uimarantapäivän tänään pahasti. Eväät ehdittiin kuitenkin syödä rannalla. Paitsi muffinssit, jotka syötiin sitten vasta kotosalla salamaniskuilta suojassa.

Eväinä rannalla oli muffiensien lisäksi focacciaa, hummusta ja gazpachoa. Foccaciakin onnistui tällä kertaa ihmeen hyvin. Yleensä kun olen foccacioita koittanut leipoa, niin niistä on tullut sellaisia yksitoikkoisia öljyisiä sieniä. Tähän Helena Johanssonin Leipä-kirjasta löytyneeseen foccacia-reseptiin sen sijaan tuli oikein kiva ilmava rakenne ja oliiviöljyäkin kohtuudella. Mikään erityisen nätti foccacia se ei kuitenkaan ollut. Kun otin leivän uunista, niin se näytti lähinnä joltain meteoriittien pommittamalta avaruusmaisemalta.

Focaccia

400 g vettä
500 g vehnäjauhoja
20 g hiivaa
30 g oliiviöljyä
10 g sokeria
10 g suolaa

perunaviipaleita
fenkolin ja (puna)sipulin suikaleita
oliiviöljyä ja sormisuolaa

Aineksia vaivataan 10 minuuttia yleiskoneella. Lopputulos on melkoisen löysä taikina, niin on hyvä. Taikinan annetaan levätä 30 minuuttia, jonka jälkeen se kipataan öljytylle uunipellille (30x30 cm), johon se sitten painellaan.

Päälle asetellaan perunaviipaleita sekä fenkolin ja sipulin suikaleita. Ripotellaan vielä sormisuolaa ja pirskotellaan oliiviöljyä. Sitten leivän voi siirtää jääkaappiin yöksi kohoamaan.

Aamulla uuniin 250°C astetta, pelti sisään, lasketaan lämpö 200°C asteeseen. Paistetaan n. 35 minuuttia.

Mustikkamuffinssit

100 g voita
4 munanvalkuaista
125 g tomusokeria
65 g vehnäjauhoja
75 g mantelijauhoja
mustikoita

Ruskista voi ja siivilöi se sitten. Jäähdytä.

Sekoita sokeri ja siivilöidyt jauhot keskenään. Vatkaa valkuaiset. Yhdistä kaikki ja jaa muffinssivuokiin. Ripottele päälle vähän mustikoita.

Paista 190°C asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Näitä ei ehditty syödä rannalla, ukkonen perkule

Gazpacho

Gazpachon tekeminen on sellaista säätöä, että en edes yritä antaa tässä mitään sen tarkempia määriä. Maistelemalla selviää mitä tarvitaan lisää, ja kun maku miellyttää, niin se on siinä.

tomaatteja
kurkku
paprika
chilipaprikaa
valkosipulia
sipulia
mäkimeiramia
sherryetikkaa ja oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
sokeria (ei aina tarvitse)

Tehosekoittimeen. Ohennetaan vedellä sopivan paksuiseksi. Jääkaappiin. Ihan parasta hellepäivänä.

Markku Laamanen: Se kesäyö

Ai niin, mesiangervo muuten kukkii juuri nyt! Nyt pääsee keräämään satoa.

03.7.2011
Ankerias Vipunen

Tonkatsu raastetun varhaiskaalin kera

2011-06-28T19:18:00.016+03:00

Kun söin tonkatsua ensimmäistä kertaa, niin suurin pähkäilyn aihe oli, että onko se dippikastike kaalia vai possua varten. Jälkeenpäin on sitten selvinnyt, että kumpikin on ihan oikein. Tai itse asiassa parasta on, kun nappaa puikkoihin sekä possua että kaalia ja dippaa kummatkin sitten kastikkeeseen.

Tonkatsu kastike

Kastiketta kannattaa tehdä isompi satsi kerralla, koska se säilyy hyvin ja sillä voi grillatessa mobata esim. ribsit.

2 dl ketsuppia
1 dl worchershire-kastiketta
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 cm pätkä inkivääriä silputtuna
pari silputtua valkosipulin kynttä
0.5 dl miriniä
0.5 dl sokeria

Yleensä tonkatsu-kastikkeen ohjeissa on valkoviinin sijaan sakea, mutta ruokakaapistani ei sakea löydy juuri koskaan, niin käytän sitten valkoviiniä. Muuten tämä ohje on oikea tonkatsu-kastikkeen perus-perus-ohje, johon törmää vähän joka paikassa.

Aineksia keitellään (ihan vaan hiljaa poreillen) sen aikaa että kastike paksunee ja valkosipuli kypsyy.

Kaali

Yllättäen kaalin raastaminen on tämän reseptin vaikein vaihe. Perinteisellä raastimella tulee sellaista liian lyhyttä nysää, mutta saa sen sitten kuitenkin puikolla syötyä. Ilmeisesti oikeanlaiseen lopputulokseen tarvittaisiin jonkinlainen japanilainen mandoliini. Siinäpä taas uusi vimpain etsittäväksi.

Tonkatsu

porsaanfileitä
suolaa ja pippuria
vehnäjauhoja
kananmun(i)a
panko-jauhoja
öljyä uppopaistamiseen

Mikäli possunfileitä ei ole valmiiksi nuijittu, niin niitä voi paukutella vähän litteämmiksi. Porsaanfileet muastetaan suolalla ja pippurilla. Fileet pyörittellään ensin vehnäjauhoissa, sitten hyvin vatkatussa kananmunassa ja lopuksi vielä panko-jauhoissa. Panko-jauhoja saa ainakin Tokyokanista.

Possu uppopaistetaan 180°C asteisessa öljyssä n. 2-3 minuuttia. Sitten tonkatsu nostetaan talouspaperille, viipaloidaan (jotta se on helppo syödä puikoilla) ja asettellaan tarjolle raastetun varhaiskaalin kera.

Lisäksi tarvitaan miso-keittoa ja, jos on isompi nälkä, kuppi riisiä. Ruokajuomaksi sopii olut (lager).

Ihmeellisen hyvää!

Possu panko-jauhoissa

28.6.2011
Ankerias Vipunen

Jah Wobble: Mishima, Kurosawa

Mummon salaatti päivänkakkaroiden kera

2011-06-26T18:47:00.001+03:00

Kyllä kerran kesässä täytyy yksi mummon salaatti tehdä ja juhannusaikaan se sopii vielä erityisen hyvin. Tällä kertaa perinteinen tilli sai jäädä ja salaattiin päätyi sen sijaan saksankirveliä ja päivänkakkaroita, joita kumpaakin kasvaa kätevästi tuossa ihan kotipihalla. Muuten salaatti noudatti aika perinteisiä linjoja ja oli hyvää kuten aina. Että tattista vaan kaikki Suomenmaan mainiot mummot tästäkin erinomaisesta reseptistä!

Mummon salaatti

Salaattikastike

kananmuna
1 dl kermaa
1.5 rkl sitruunamehua
1 tl sinappijauhetta
1 tl sokeria
valkopippuria
suolaa

Kananmuna keitetään kovaksi. Kerma vatkataan melko löysäksi vaahdoksi. Keitetyn munan valkuainen ja keltuainen erotellaan. Valkuinen viipaloidaan salaatinainesten sekaan. Keltuainen muussataan ja sekoitetaan vatkatun kerman ja muiden kastikkeen ainesten kanssa yhteen.

Salaatin ainekset

rapsakkaa jääsalaattia
tomaatteja
kurkku
ruohosipulia
saksankirveliä
päivänkakkaran lehtiä ja kukkia
keitetyn munan valkuainen suikaloituna

Kaikkia aineksia sopivasti. Silmämääräisesti. Kurkun kuorin, ja tomaateista ja kurkusta poistin siemenet, etteivät vetistä salaattia. Kastiketta salaatin päälle sen verran kuin tarvii. Syödään heti. Jääkaappi on nou nou.

26.6.2011
Ankerias Vipunen

Anki: Ne kesäyöt

Mesiangervokastikkeessa haudutetut salottisipulit

2011-06-23T00:34:00.012+03:00

Nyt sattui sellainen ihmeellisyys, että minulla oli kerrankin ainekset kanalientä varten. Ostin viime viikonloppuna Anton & Antonista oikein hyvää kukonpoikaa, ja tähteiksi jääneistä luista keitin pienen kanaliemen.

Ja nyt kun minulla sitten oli kanalientä, niin pääsin viimein kokeilemaan tätä Sami Tallbergin mesiangervokastikeohjetta. Virallinen ohje löytyy sieltä kyseisen herran Villiyrttikirjasta, josta on juuri tullut laajennettu uusintapainos, tässä minun kokeilussa on jonkin verran sävelletty omiakin:

Mesiangervokastike ja haudutetut sipulit

reilu nokare voita
6 kuorittua kokonaista salottisipulia
1 dl valkoviiniä
timjamia
1 dl kermaa
3 dl kanalientä
2 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia
suolaa ja pippuria

Ruskistetaan sipulit voissa, lisätään timjami ja viini, keitellään 5 minuuttia.

Lisätään kanaliemi, kerma ja mesiangervon kukat. Keitellään 30 minuuttia ilman kantta, jonka jälkeen sipulit nostellaan pois ja liemi siivilöidään (kauhalla painellen). Sitten liemi takaisin kattilaan. Maustetaan.

Lopuksi suurustin kastikkeen maizenalla ja pyöristin makua ripauksella sokeria.

Kastikkeen ja sipulit söin grillattujen porsaankyljysten ja muutaman potun kera. Porsaankyljyksiä en marinoinnut mitenkään, koska mesiangervokastike oli se tämän ruoan juttu. Hieroin kyljyksiin vain suolaa, pippuria ja öljyä, grillasin suoralla lämmöllä 5 minuuttia per puoli ja annoin lihan levätä 5 minuuttia ennen ruokailua.

Olin lopputulokseen aika tyytyväinen. Sipulit olivat ihanan makuisia, vaikka näyttävätkin kuvassa vain tuollaisilta lötköiltä, ja kastike oikein hyvä yhdessä ruoan kanssa. Mesiangervo ei dominoinut liikaa, vaan maistui juuri sopivasti taustalla. Hyvin maistui ja oikein harmitti, kun Madam Lettu ei ollut paikalla, olisi ollut kiva tarjota tätä hänelle.

22.6.2011
Ankerias Vipunen

Interpol: Success

Tomaattikeitto - resepti kesän juhliin

2011-06-19T21:16:00.004+03:00

Minua on pyydetty tekemään tätä tomaattikeittoa eräisiin heinäkuun rippijuhliin tarjottavaksi, joten piti näin etukäteen testata, että onko keitto niin hyvää kuin muistin. Kyllähän se oli.

Resepti syntyi aikoinaan aika monen yrityksen ja erehdyksen lopputuloksena. Tähän olen nyt tyytyväinen, ja luulen että rippijuhlaväkikin tykkää.

Tomaattikeiton resepti

5 dl hyvää kasvislientä
500 g kaltattuja tomaatteja
jauhoinen pottu kuutioina
½ punainen chilipaprika (siemenet poistettu)
basilikan lehtiä
öljyä, suolaa ja pippuria
parmesaania

Kuullota sipuli, pottu ja chili öljyssä. Lisää tomaatit ja liemi. Mausta. Keitetään 15-20 minuuttia. Lisätään basilika ja soseutetaan.

Kun tomaattikeitto on kauhottu lautasille, niin pinnalle raastetaan parmesaania.

19.6.2011
Ankerias Vipunen

Vuokko Hovatta: Lempieläimiä

1+1+1 Kasvisliemi

2011-06-18T20:34:00.003+03:00

Tänään piti keittää kasvisliemi, sillä huomenna aion tehdä tomaattikeiton, ja siihen tarvitsen kasvislientä pohjaksi. Laitoin kyseisen kasvisliemen reseptin nyt tänne blogiinkin, koska minua jotenkin suunnattomasti miellyttää tämän reseptin mutkattomuus.

1+1+1 Kasvisliemi resepti

1/3 porkkanoita (kuorittu, halkaistu)
1/3 sipulia (kuorittu, halkaistu)
1/3 lehtiselleriä (ota lehdet syrjään)
vettä sen verran että ainekset peittyvät
valkopippureita, valkosipulin kynsiä, laakerinlehtiä
yrttejä (esim. rakuunaa, persiljaa, timjamia)

Keitetään muita aineksia, paitsi yrttejä ja lehtisellerin lehtiä, hiljalleen poreilevassa vedessä 10 minuuttia (se riittää). Pinnalle saattaa tulla hiukan vaahtoa, joka on hyvä kuoria pois. Nostetaan kattila pois liedeltä, lisätään yrtit liemeen ja jäähdytetään. Liemen annetaan maustua yön yli jääkaapissa. Siivilöidään, ja pakastetaan se mitä ei tarvita muutaman päivän sisään.

Porkkanoiden, sipulin ja lehtisellerin lisäksi liemeen voi toki lisäillä muitakin kasviksia, mitä nyt sattuu löytymään, mutta tuo kolminaisuus on hyvä perusta.

Pihalta hain liemeen hiukan timjamia...

...sekä rakuunaa...

...ja persiljaa.

18.6.2011
Ankerias Vipunen

Resepti pohjautuu Hans Välimäen erinomaiseen Koti Keittiössä kirjasta löytyvään fiinimpään reseptiin, mutta se on ajan myötä, tässä keittiössä, muovautunut tällaiseksi.

Vuokko Hovatta: Tuuli

Höyrytetyt cha siu bao-sämpylät

2011-06-14T23:01:00.014+03:00

Höyrytettyjä mantou-leipiä olen tehnyt joskus aikaisemminkin, mutta ei niistä hirveästi innostuttu. Päätin kuitenkin kokeilla vielä uudestaan, tällä kertaa possunlihalla täytettyinä ja chilikastikkeen kera tarjottuna.

Cha siu baoiksi näitä kutsutaan ja joistain kantonilaisista dim sum-paikoista näitä ilmeisesti saa. Olisi mielenkiintoista päätyä sellaiseen paikkaan joskus, niin näkisi että tuliko itsetehdyistä cha siu bao-sämpylöistä yhtään sellaisia kuin pitää. Ihan hyviltä ne kuitenkin maistuivat.

Grillattu täyte

pala kasleria
seesamiöljyä
loraus vaaleaa soijaa
osterikastiketta
riisietikkaa
sokeria

Possun suikaloin ja sekoitin öljyyn. Muista aineksista sekoitin kastikkeen. Lihaa grillasin muutaman minuutin, niin että se kypsyi. Kastike sekaan, pyöräytys, pois grillistä. Hyvää on.

Kiinalainen taikina

Kiinalaisena kikkana tässä taikinassa on että ensin taikina nostetaan hiivalla, ja sitten kun se lopuksi litistetään, sekaan lisätään vielä leivinjauhetta. Mitään muuta erikoista taikinassa ei sitten olekaan. Taikinasta tein niin pienen kuin mahdollista, kun ei ollut muita syöjiä tänään paikalla:

1,25 dl vettä
5 g hiivaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,75 tl leivinjauhetta
seesamiöljyä

Kaikki muut ainekset vaivattiin (8 minuuttia) taikinaksi yleiskoneessa, paitsi leivinjauhe. Sitten pallukka öljyttiin ja annettiin kohota 3 tuntia. Ohjeissa puhuttiin jotain kädenlämpöisestä vedestä, mutta ajattelin että kyllä se taikina 3 tunnissa kohoaa lämmittämättäkin, ja niinhän se teki.

Kohotuksen jälkeen taikina lyötiin alas, lisättiin leivinjauhe, ja vaivattiin sen verran, että leivinjauho sekottui taikinan tasaisesti.

cha siu bao

Taikinan jaoin 6 osaan ja kaulitsin osat lätysköiksi. Taikinan tulee jäädä keskeltä paksummaksi kuin reunoilta. Sitten vain täytettä keskelle ja leipä kiinni nipistämällä reunat yhteen.

Minulla on sellainen silikoninen höyrytysteline, jonka päälle sämpylät oli kätevä laittaa. Ei siihen kyllä mahtunut kuin 3 sämpylää kerralla, joten kahdessa erässä piti höyryttää. Söin ekan satsin sillä välin kun toinen satsi valmistui. Ja toisen satsin sitten heti perään. Höyrytys kesti 15 minuuttia per satsi.

Aika värittömiä noista höyrytetyistä sämpylöistä tulee, mutta väriä ruokaan toi sitten chilikastike, johon leipää pystyi dippaamaan. Tein sen kastikkeen varta vasten sämpylöitä varten. Kastikeesta tuli vaan älyttömän tulista, en tiedä miten onnistuin siinä niillä surkeilla hollantilaisilla chileillä joita kaapista löytyi. Mutta kun varovasti dippasi, niin ei haitannut.

Täyte olisi saanut olla vähän mehukkaampi. Ensi kerralla käytän ehkä ihan porsaan jauhelihaa ja lisään valkosipulia.

Lopputulos olin kuitenkin kaikenkaikkiaan mieluisa. Oli kiva dippailla sämpylöitä chilikastikkeeseen ja hörppiä samalla teetä. Jokin kiinalainen keitto olisi vielä täydentänyt kokonaisuuden. Teen näitä sämpylöitä varmaan vielä uudestaan, ja silloin ne ovat entistäkin parempia. Ruokajuomana oli styrkkaa navetalta maistuvaa pu'er-teetä. Parempaa valintaa ruokajuoman suhteen ei olisi voinut tehdä.

Sämpylät valmiina höyrytykseen

14.6.2011
Ankerias Vipunen

Giacomo Puccini: One Fine Day

Sunnuntaiaamiainen: Tillileipiä, siikaa ja tomaatinsiemeniä

2011-06-12T13:02:00.001+03:00

Leivän kohottaminen jääkaapissa on erinomainen menetelmä, koska sillä tavoin saa vähällä vaivalla itselleen aivan mahtavan aamupalan. Ei tarvitse aamulla kuin uuni lämmittää ja nakata leivät sisään. Plussaa on myös, että leivästä tulee tällä tavoin paremman makuinen, kun se on saanut kylmässä kohota kaikessa rauhassa.

En ole yleensä laitanut leipiini mitään juustoja tai yrttejä, mutta tähän tuli nyt sitten kumpaakin. Leivät muotoiltiin suipoiksi. Halusin kokeilla tällaisia suippiloita, koska olen nähnyt Viva Ciabatta-blogissa sellaisia tehtävän, ja suippulaleivät ovat hauskan näköisiä.

Tillileipien kaverina aamaisella oli graavisiikaa, tomaatinsiemeniä (ne on vaan niin hyviä!) ja Bulgarian jogurttia, johon oli lisätty tomaattia, hunajaa ja vähän suolaa. Lisäksi keitin pannullisen vihreää teetä. Ei hullumpi tapa aloittaa päivä.

Tillileivät

500 g vettä
300 g vehnäjuurta
675 g vehnäjauhoja
75 g ruisjauhoja
loraus tummaa siirappia

Aineksia vaivataan vartti yleiskoneessa. Lisätään:

25-50 g tillia (oman maun mukaan)
10 g suolaa
100 g hyvin kypsytettyä juustoa raastettuna

Ja vaivataan 5 minuuttia lisää. Juustona käytin tällä kertaa Dublineria, kun ei muuta ollut. Annetaan taikinan levätä 30 minuuttia.

Taikina jaetaan 32 osaan, osat pyöritellään pulliksi ja pullat suippokärkisiksi. Suippokärkisiä niistä saa siten, että nipistää sivuilta kiinni ja sitten vähän pyörittelee.

Sitten vaan leivät pellille leivinpaperin päälle ja jääkaappiin yön yli kohoamaan. Omat eivät mahtuneet kahdelle pellille, niin tein lopputaikinasta sellaisen isomman yksittäisen leivän.

Aamulla uuniin 225°C lämpöä. Sellainen 13-15 minuuttia on hyvä paistoaika.

Leivistä tuli mielestäni oikein hauskan näköisiä ja rakennekin oli hyvä. Tilli maistui myös kivasti.

Resepti on pitkälti Helene Johanssonin Leipä-kirjan mukainen, vähän muuntelin.

Peter Sarstedt: Where Do You Go

12.6.2011
Ankerias Vipunen

Päiväni alkemistina: Ruusuvesi tislaten

2011-06-07T21:50:00.005+03:00

Ruusut kukkii pihalla kauniisti juuri nyt ja osa kukista päätyi tällä kertaa alkemistiseen kokeiluun. Ruusuvettä piti näet päästä tislaamaan.

Idea on yksinkertainen. Laitetaan ruusun terälehdet kylmään veteen kattilaan, jonka pohjalla on pari keraamista kuppia. Toinen kuppi väärinpäin alustana ja toinen oikeinpäin ruusuveden kerääjänä. Kansi väärinpäin päälle, lämpö liedelle, ja kun vesi kiehuu, niin kannen päälle kipataan jääpaloja viilentäjäksi.

Vesi höyrystyy kattilassa, kannen jäät jäähdyttävät höyryn, ja pisarat valuvat kannen kahvaa pitkin keräyskuppiin. Tällä menetelmällä pitäisi saada ihania fenyylietanoleja mahdollisimman paljon talteen. Ainakin teorissa.

Varasin koetta varten 2,5 dl ruusun terälehtiä. 20 minuutin tislauksen jälkeen ruusuvettä oli kertynyt n. 0,75 dl.

Olin jossain youtube-pätkässä nähnyt ruusuvedenkeittäjän nuuskivan ihastuneena lopputulosta. Tämä minun veteni ei tuoksunut mitenkään erityisemmin. En tiedä olisiko Avicenna kavereineen ollut lopputulokseen tyytyväinen, mutta kyllä siinä hyvää makua on, sen puolesta olen tyytyväinen, vaikka tuoksusta ehkä uupuikin. Voisi tosin kyllä kokeilla vielä suuremmallakin terälehtimäärällä ja eri ruusulajikkeilla.

Ruusuvesi on siis valmista, nyt nenä kiinni reseptikirjoihin, saas nähdä mitä tästä ruusuvedestä oikein syntyy. Jokin sorbetti ehkä...

Ohje löytyi Anu Hopian Kemiaa Keittiössä kirjasta.

07.6.2011
Ankerias Vipunen

Rachid Taha: Rock El Casbah

Hellepäivän raikastaja: Jogurtti-sitruunajäätelö

2011-06-05T22:57:00.003+03:00

Minulle jälkiruokien kuningas on aina ollut jäätelö, ja nyt kun olen tajunnut miten helppoa sen valmistaminen on, niin tulee varmaan tehtyä melkoiset määrät jäätelöä tänä kesänä. Tämä oli toinen jäätelönvalmistuskerta tällä viikolla. Ensi viikolla lisää. Madam Lettu tosin puhui jo jotain jostain tiramisusta... tiramisujäätelöä, miksipä ei! Tässä kuitenkin tällainen sitruunaisempi tapaus:

Jogurtti-sitruunajäätelö

5 dl Bulgarian jogurttia
1,5 dl kuohukermaa
100 g erikoishienoa sokeria
90 ml sitruunamehua
Raastettua sitruunankuorta koristeluun

Sekoitetaan ainekset sähkövatkaimella. Kipataan jäätelökoneeseen. Pyöritellään koneessa kunnes valmista. Siinä kaikki. Aika simppeliä.

Puolet jäätelöstä syötiin Madam Letun kanssa heti kun jäätelö oli valmista. Ensi lusikallinen oli vähän epäilyttävä, ei ihan välitön ihastuminen, mutta sitten maku avautui, ja jäätelöön oli aivan pakko ihastua. Ihanan raikasta ja pehmeää, kertakaikkisen hyvää.

Toinen puoli laitettiin pakkaseen ja syötiin tänään. Pakkasessa jäätelö oli jähmettynyt todella kovaksi ja vaati kunnon sulattelun, mutta oli sitten melkein yhtä hyvää kuin eilenkin. Jos olisi vähän malttanut, ja antanut hiukan vielä sulaa, niin olisi varmaan ollut ihan yhtä hyvää.

Tätä tehdään toistekin. Se on Letulle jo luvattu. Ehkä juhannuksena. Syötiin muuten Letun kanssa lauantaina myös kaupan pakastealtaasta löytyneet Vanilja-Eskimot. Ne on kanssa ihan parhaita.

Resepti on Susanna Teen Jäätelökirjasta.

05.6.2011
Ankerias Vipunen

Neljä Ruusua: Itkupilli

Mesiangervojäätelö - Sami Tallbergin nimikkoannoksen resepti

2011-06-02T10:19:00.008+03:00

Viime kesänä innostuin keräämään ja kuivattamaan mesiangervoa, kun villiyrttiprofeetta Sami Tallberg kirjassaan niin suomen kansaa kehotti tekemään. Mihinkään en ollut kyseistä yrttiä vielä käyttänyt ja kesäkuuta mennään. Kohta saa kerätä jo uutta satoa. Motiivi mesiangervokokeiluihin ryhtymiseen oli siis hyvin samanlainen kuin aiemmin tekemässäni kuusenkerkkäjäätelössä. Siispä jäätelöntekoon:

1. päivä:

5 dl kuohukermaa
100 g sokeria
6 keltuaista
2 rkl glukoosia (apteekista, jauhetta pussissa)
10 g kuivattuja mesiangervonkukkia

Aluksi kerma kiehautettiin. Munat ja sokeri vatkattiin. Sähkövatkaimella suristelin. Kerma sekoitettiin muna-sokeri-vaahdon kanssa ja seos kipattiin takaisin kattilaan. Miedolla lämmöllä piti lämmittää, niin että massa saavutti 82 asteen lämpötilan. Digudigumittarilla mittailin. Onnistuu tämä kuulemma ilman mittariakin. Kun keltuaiset kypsyvät, niin seos sakenee ja muuttuu vaaleammaksi. Missään nimessä seosta ei saa päästää kiehumaan.

Sitten oli aika lisätä mesiangervo. 10 g mesiangervonkukkia oli mielestäni aika läjä, noin 3/4 dl. Vähän kyllä hirvitti lisätä kukkia niin runsaasti jäätelömassan sekaan, mutta päätin luottaa reseptiin. Tässä vaiheessa sekaan tuli myös glukoosi. Glukoosi on kait jotain rypälesokeria. Ei mitään hajua, mitä tarkoitusta se glukoosi tässä reseptissä palvelee. Tuliko mukaan vain makeutta antamaan vai oliko sen käytöllä jotain muitakin tarkoituksia. Jos joku on niin viisas, että tietää, niin kertokoot heti!

Lopuksi kaadoin ainekset tehosoittimeen ja surauttelin kunnolla, jotta mesiangervosta lähtisi kaikki mahdollinen maku irti. Kun seos oli vähän jäähtynyt, niin siirsin sen jääkaappiin. Siellä se sai maustua yön yli.

2. päivä:

Aamulla siivilöin massan, kippasin sen jäätelökoneeseen, ja laitoin jäätelökoneen hurisemaan. Aika nopeasti massa siellä tekeytyi ja pakkohan sitä oli heti maistaa. Tykästyin heti! Hyvää on mesiangervojäätelö. Makua on vaikea kuvailla, se on omanlaisensa. Maistuu samalta kuin tuoksuu. Saas nähdä mitä Madam Lettu tästä tykkää...

Tallberg ehdottaa tätä jäätelöä tarjottavaksi mehiläisten keräämän siitepölyn kera. Sellaista ei nyt löydy, mutta jääkaapissa olisi kyllä 6 kpl valkuaisia. Ehkä teen niistä vielä jonkin marengin tai pavlovan, ja murustan jäätelön päälle.

Mesiangervokokeiluja on harrastanut viime aikoina myös Sillä Sipuli blogin Merituuli, blogista löytyy ainakin mesiangervolla maustettu raparperipiirakka.

Lisäksi huomasin, että suosikkiravintolani Tertin kartano oli ottanut mesiangervojäätelön viime vuonna Tallbergin johdolla listoilleen. Nyt sitä ei kyllä enää ruokalistoilla näkynyt, mutta ehkä se tekee comebackin talvemmalla. Jos Mikkelissä päin liikkuu, niin Tertin kartanossa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei mesiangervojäätelöä enää saisikaan.

02.6.2011
Ankerias Vipunen

Anki: Niin aikaisin

Ceviche siiasta uusien perunoiden kera

2011-05-26T21:27:00.006+03:00

Nyt kun ensimmäiset suomalaiset varhaisperunat ovat tulleet myyntiin, niin olihan niitä pakko pieni pussukka ostaa.

Potuille päätin tehdä kaveriksi cevichen, johon löysin kalatiskiltä tuoreen siian. Cevichessä on tärkeää, että kala on tuoretta. Kalan tuoreus on helppo tarkistaa haistamalla. Jos kala haisee samalta kuin sormet kesällä onkireissun jälkeen, niin kala on tuore. Toinen hyvä keino on maistaa sitä. Raakaa kalaa kun maistaa, niin mahdolliset makuvirheet huomaa kyllä heti.

Ceviche resepti

tuoretta siikaa suikaleina
limen mehua
korianteria
punasipulia
valkosipulia
chiliä
ripaus suolaa

Tässä ei ole nyt mitään sen tarkempia määriä. Aineksia tulee sillai sopivasti. Omalla silmällä näkee parhaiten. Omaan annokseen tuli yksi suikaloitu siikafilee ja muutaman limen mehu. Sitten silppusin sekaan muut ainekset.

Ainesten annoin muhia pari tuntia jääkaapissa. Happo ja suola kypsyttivät kalan.

Kun kala oli kypsää, niin kippasin cevichen siivilään valumaan. Marinointiliemen otin talteen. Liemeä kutsutaan leche de tigreksi, eli tiikerin maidoksi. Anthony Bourdainissa (Panaman jakso) sitä sanottiin krapulalääkkeeksi. Ei ollut krapulaa, mutta maistoin silti. Hauska shotti.

Sitten yhdistin keitetyt perunat cevichen kanssa. Lopuksi päätin vielä lisätä cevicheen tomaattihakkelusta (siemenet poistettu). Lisäkkeena oli pala vaaleaa leipää. Tykkäsin kovasti, kuumien perunoiden ja kylmän cevichen yhdistelmä oli mielenkiintoinen.

26.5.2011
Ankerias Vipunen

Augustus Pablo: Far East

Ravintola Farangin lady boi drinkki

2011-05-25T21:19:00.025+03:00

Oi ihana lady boi, drinkki viirusilmäinen, sua unhoittaa en voi, blaa blaa, Mango Beachin rannat, ralla-laa, oot minun kanssain drinkki kaikkein ihanin, ja sitä rataa...

Ravintola Farang meni sitten tänä vuonna ykköseksi Viisi Tähteä lehden 50 parasta suomalaista ravintolaa äänestyksessä. Madam L:n kanssa vierailtiin siellä noin vuosi sitten ja mieleen jäi lähinnä rapsakka uppopaistettu karamellipossu ja älyttömän hyvä drinkki, Farangin ylivoimaisesti suosituin sellainen, lady boi. Hämmästyttävää kyllä, en löytänyt lady boin reseptiä netistä, joten vuodan sen nyt tässä yleiseen tietoisuuteen:

Lady boi drinkki

4 cl giniä
2 cl tuorepuristettua limettimehua
kourallinen mintunlehtiä
pari litsiä
muutama kapea pala inkivääriä
inkivääriolutta

Murskataan inkivääri ja litsit. Lisätään lime ja mintunlehdet. Täytetään lasi jääkuutiolla ja kaadetaan gini lasiin. Sekoitetaan ja täytetään lasi inkiväärioluella.

(valokuva tulossa heti kun löydän jostain litsejä...)

Kauko Röyhkä: Joulu Thaimaassa

Vaalea leipä villihiivoilla, yritys 2

2011-05-23T17:08:00.011+03:00

Tämä leipä starttaa levainilla, sillä olisihan se vaan äärimmäisen käheetä saada vaalea leipä nousemaan pelkästään villihiivoilla. Edellisen villihiivayritykseni lopputulos oli syömäkelvoton tiivis möykky, joka ei ollut noussut yhtään. Jääkaapissani asusteleva juuri ei yksinään jaksanut leipää nostaa. Siksipä ajattelin, että tällä kertaa levain voisi olla hyvä idea. Taikinajuuri saisi siinä huoneenlämmössä yön yli rauhassa vahvistua ja toipua jääkaapin kylmyydestä. Tosin enteet eivät olleet hyvät sillä upouuden nuolijani varsi katkesi heti alkuvaiheessa kuin jäätelötikku...

Levain

150 g venhnäjuurta
200 g vettä
150 g vehnäjauhoja
100 g ruisjauhoja

Ainesosia vaivattiin yleiskoneessa 8 minuuttia. Jätettiin sitten muhimaan yön yli öljyttyyn kulhoon kannen alle huoneenlämpöön. Aamulla levain oli sitten valmis ja se tuoksuikin oikein hyvältä, mikä oli lupaavaa.

Leipä

levain
600 g vettä
1000g vehnäjauhoja
4 tl suolaa

Aineksia vaivattiin vartti yleiskoneessa, lisättiin suola ja vaivattiin 5 minuuttia lisää. Taikinan annettiin levätä 2 tuntia. Muotoiltiin taikinasta kahdelle pellille yht. 4 leipää ja annettiin kohota 2 tuntia. Uuniin tuli 250 astetta, joka laskettiin 200 asteeseen kun pelti laitettiin uuniin sisään. Samalla roiskastiin uuniin vähän vettä. Kun leipiä oli paistettu 20 minuuttia, avattiin uuniinluukkua sen verran, että mahdollinen kosteus pääsi pois. Paistettiin vielä 15 minuuttia päälle. Lopputulos oli ihanan rapeakuorinen leipä. Ainakin jos oli käyttänyt leipäjuuren kaverina vähän hiivaa...

Itse asiassa jaoin kokeilumielessä taikinan kahteen osaan ja lisäsin toiseen puoliskoon 10 g hiivaa. Halusin nähdä miten lopputulos eroaa pelkästään villihiivoilla kohotetusta. Erosi siten että hiivan avustamasta pellillisestä tuli hyviä leipiä. Pelkästään levainiin luottavan pellillisen leivistä tuli jälleen kerran syömäkelvottomat möykyt, vaikka nostatin niitä tunnin verran kauemmin kuin toista puoliskoa. Olisi pitänyt ehkä heittää jaakaappiin yöksi ja katsoa aamulla uudestaan. Jotenkin toivoin että ne olisivat uunin lämmössä innostuneet, vaikka selvästi näin etteivät ne olleet nousseet tarpeeksi.

Pakko miettiä miten saisin tuohon meikäläisen juureen lisää potkua. Nyt se on turhan laiska veijari. Otan sen ehkä huoneenlämpöön muutamaksi päiväksi ruokittavaksi luomujauhoilla ja rusinavedellä...

Resepti on muunnos Helene Johanssonin Leipäkirjan Pain blancista. Pain on ranskaa ja tarkoittaa leipää. Pain blanc tarkoittaa vaaleaa leipää.

Madeleinet - sitruunaa ja vaniljaa

2011-05-17T22:43:00.009+03:00

Macaronihulluus näyttää vallanneen ruokablogimaailman. Ei voi kuin ihailla kaikkea sitä tarmoa, rohkeutta ja jääräpäisyyttä, jota kaikkiin näihin uhkarohkeisiin yrityksiin epäilemättä tarvitaan. Itseäni jo pelkkä ajatus kaikesta macaroneihin liittyvästä pipertämisestä hermostuttaa. Siispä ostankin omani suosiolla, ja kun haluan itse leipoa jotain pientä ja makeaa, niin leivon suosikkejani madeleineja.

Resepti

kananmuna
75 g sokeria
75 g vehnäjauhoja
60 g voita
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
1 tl vaniljasokeria
0.5 tl leivinjauhetta

Ihan ensiksi uuni päälle 200 asteeseen. Sulatetaan voi. Muna ja sokeri vaahdotetaan. Lisätään voi ja kuivat ainekset vaahtoon nuolijalla varovasti sekoitellen. Jauhot kannattaa siivilöidä. Lopuksi sekaan puristetaan vielä sitruunanmehu ja raastetaan sekaan kuorta.

Paistetaan n. 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa madeleineille tarkoitetuissa simpukkavuoissa. Kypsyyden voi kokeilla hammastikulla.

Leivoksille keitän yleensä kaveriksi vihreää teetä. Tällä kertaa Mariage Freresin Sur le Niliä. Sur le Nil ja madeleinet on ihana kombo.

17.5.2011
Ankerias Vipunen

Lhasa De Sela: J'Arrive A La Ville

Tortillat onkin ihan helppo leipoa itse

2011-05-15T20:44:00.007+03:00

Tarkoitus oli leipoa mahdollisimman autenttisia tortilloja. Maissitortillat sai heti unohtaa. Masa harina jauhoihin en ole missään törmännyt. Vehnätortilloja siis. Tosin niihin taas tarvitaan laardia. Jos hyppäisi ensin junaan ja sitten laivaan, Tallinnasta kuulemma löytyy laardia joka marketista... Niin paljon ei jaksa intoilla, rypsiöljyä sitten tällä kertaa... kai se käy. Seuraavalla Tallinnan reissulla nappaan kyllä paketin laardia mukaan. Mutta hyviä näistä tortilloista tuli ilmankin:

Venhnätortillat resepti

400 g vettä
600 g vehnäjauhoja
30 g rypsiöljyä
10 g hiivaa
2 tl suolaa

Vaivataan aineksia yleiskoneessa 10 minuuttia. Jaetaan taikina 16 osaan ja pyöritellään palloiksi. Annetaan levätä 5 min ja aletaan sitten kaulia pyöreiksi paistinpannuun sopiviksi kiekoiksi. Aika ohuita saavat olla ja jauhoja kannattaa käyttää runsaasti.

Paistetaan n. 1 minuutti paistinpannulla per puoli. Öljyä ei tarvita. Käytin tässä vaiheessa kahta pannua yhtä aikaa, valmistuivat näin paljon nopeammin. Tortillat pinoon sitä mukaan kun tulee valmista ja pyyhe päälle.

Resepti on yhdistelmä Helene Johanssonin ja Jane Miltonin ohjeita.

Täytteet

Keitettyä naudankieltä löytyi jääkaapista, sitä silppusin ja paistoin pannulla chilin ja sipulin kera. Lisäksi oli tomaattisalsaa, mustapapuja, riisiä, salaattia ja ranskankermaa. Liikaa oli kaikenlaista, vähempikin olisi riittänyt. Ensi kerralla taidan unohtaa nuo riisit ja pavut.

Reseptejä ei tässä nyt sen kummemmin näihin täytteisiin. Hyvän tomaattisalsan ohjeen löytää esim. Vatsasekaisin Kilinkolin blogista.

Ruokajuomaksi käy olut (lager).

15.5.2011
Ankerias Vipunen

Los Lobos: Rango Theme Song

Näkä-näkä-Näkkäri! Hans Välimäen reseptiä mukaillen

2011-05-10T23:13:00.011+03:00

Edellisellä kerralla, kun yritin tätä reseptiä, niin näkkäreistä tuli omituisen sitkeitä. Maku oli hyvä, mutta purutuntuma ihmeellinen. Päättelin että se johtui siitä, että näkkärit eivät olleet tarpeeksi ohuita ja siitä etten paistanut niitä tarpeeksi kauan. Nyt kaivoin pastakoneen esiin, jotta saisin näkkileivästä tarpeeksi ohuen, sekä päätin pitää näkkärit uunissa vähän kauemmin. Hyvää tuli, vaikka muutama näkkäri vähän kärähtikin. Suurin osa onnistui kuitenkin hyvin ja lopputulos oli rapsakka:

Näkkileipä

Tämä on Hans Välimäen resepti vähän mukaillen. En jaksanut tehdä raskia grahamjauhoista ja omenasta, käytin sen sijaan jo valmiiksi tehtyä vehnäjuurta. Grahamjuuri olisi varmaan vielä parempi, mutta sellaista alkuameebaa ei meikäläisen jääkaapista löydy. Kuminansiemenet korvasin seesaminsiemenilla. Koulukuntakysymys. Voi käyttää myös pellavan- tai unikonsiemeniä.

Taikinaan:
nokare hiivaa
2.5 dl piimää
1 dl hunajaa
1 dl taikinajuurta
n. 5 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1.5 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa

Pinnalle:
seesaminsiemeniä
sormisuolaa

Ensin yhdistin kaikki muut ainekset paitsi suolan ja ruisjauhot. Taikinan on tarkoitus olla tässä vaiheessa sen verran löysää, että siihen voi lisätä ruisjauhot myöhemmin. Eli grahamjauhojen määrä on viitteellinen, lisätään sopivasti.

Yleiskoneeseen ja 15 minuuttia vaivausta. Ruisjauhot ja suola sekaan, ja vielä 5 minuuttia veivaamista. Sitten taikina olikin valmista pastakoneessa käsiteltäväksi. Eli mitään nostatuksia ei tarvittu. Uuni oli jo tässä vaiheessa lämpenemässä 220 asteeseen. Pastakoneessa veivasin taikinan läpi asennoilla 1-2-3 (max. vehkeessä on 9). Sillä tavoin tuli mielestäni tarpeeksi ohutta. Ennen uuniin heittoa taikina vielä rei'itettiin haarukalla pistellen. Päälle sormisuolaa ja seesaminsiemeniä.

Pellillisen paistamiseen meni aina noin 9-11 minuuttia aikaa. Tarkkana pitää olla, ettei näkkärit pala, mutta että tulee kuitenkin rapsakoita.

Yhteensä 4 pellillistä syntyi näkkäriä tällä reseptillä. Hunaja tekee leivistä ihanan makuisia. Päälle voita ja juomaksi kylmää maitoa. Hyvää.

10.5.2011
Ankerias Vipunen

Kauppahallin takaa löytyi mekka: Keittiöelämää, Tampere

2011-05-08T10:12:00.005+03:00

Tampereella tuli käytyä lyhyellä päiväreissulla ja kauppahallista piti tietysti hakea riävä mukaan. Mukaan lähti myös pussillinen korvasieniä, ou jee, fiilikset oli jo tässä vaiheessa aika korkealla.

Sitten kun poistuttiin hallista, niin Madam Lettu bongasi jonkin putiikin nimeltään Keittiöelämää. Käydääs vielä tuolla, hän ehdotti, ja niin marssimme liikkeeseen sisään.

Ovensuussa nenään pamahti kammottavien tuoksukynttilöiden löyhkä. Ei mitenkään lupaavaa sisääntulo. Keittiössä kuuluu tuoksua ruoka, ei kynttilät, ja olin samantien jo päättänyt, että täältä poistutaan nopeasti. Sitten kuitenkin myyjä otti tilanteen hallintaansa ja se oli menoa se.

Myyjän asiantuntemus tuntui olevan rajaton. Jos muistaisin puoletkin siitä mitä kaikkea hän meille kertoi, niin olisin paljon viisaampi. Yksi asia on ainakin varma. Huonoa balsamicoa en enää osta. Stockmannilta olen tähän asti omani ostanut ja kuvitellut että se olisi ihan laadukasta. Ei se ole. Keittiöelämän myyjä maistatti meille myymäänsä Il Caratellon balsamicoa. Mikä maku! En tiedä miten olen voinut elää tähän asti ilman tätä. Pullo siis ostoskoriin ja kun se tyhjenee, niin käyn hakemassa uuden. Ihan mahtavaa tavaraa.

Erinomaisen tuotevalikoiman seasta ostoskoriin päätyi tällä kertaa myös mustia Puy-linssejä, sahramin sydämiä ja Martellin perheen kuuluisaa pastaa. Se vähän harmittaa, että en ostanut sitä espanjalaista oliiviöljyä jota myyjä suositteli. Ensi kerralla sitten.

Liikkeessä käy kuulemma asiakkaita Helsingistä asti. En yhtään ihmettele. Palvelu on äärimmäisen asiantuntevaa ja tuotteet todella laadukkaita. Jos poikkeatte Tampereella, niin älkää missatko tätä paikkaa:

Keittiöelämää:
Aleksis Kiven katu 13
33200 Tampere
puh. (03) 2144 118
gsm 0400 951 459

AVOINNA
ti-pe klo 11-18
la klo 11-15
ma suljettu

8.5.2011
Ankerias Vipunen

Sukupolvelta toiselle: Saaristolaisleipä

2011-05-05T22:40:00.012+03:00

Eräs mahdottoman ystävällinen kainuulainen rouva lähetti tämän saaristolaisleipä-reseptin minulle. Resepti on niin hieno ja tarkkaan harkittu, että halusin ikuistaa sen tänne blogiin nykyisten ja tulevien sukupolvien löydettäväksi ja iloksi. Tällaisia aarteita ei pidä päästää katoamaan. Kokeilkaa ihmeessa!

Saaristolaisleipä-resepti

0.5 l piimää
25 g hiivaa
1.5 dl siirappia (vähempikin riittää)
1 dl puolukoita
1.5 dl kauraleseitä
1.5 dl mämmi- eli leipämaltaita
2 dl ruisjauhoja
n. 5 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa

Sekoitetaan hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisätään muut ainekset puulusikalla sekoitellen. Taikinan tulee olla aika löysä.

Jaetaan taikina kahteen 1 litran vuokaan ja annettaan nousta 1.5 tuntia.

Paistetaan 175°C kunnes pinta alkaa tummua (puolisen tuntia) ja lasketaan lämpö uunissa sitten 160°C loppuajaksi. Kokonaispaistoaika on 1 tunti.

Leivän annetaan rauhassa jäähtyä yön yli pyyhkeeseen käärittynä. Aamulla pääsee sitten heti herkuttelemaan. Päälle voita ja esim. graavisiikaa.

5.5.2011
Ankerias Vipunen